Muistoja

Oikeasti näin laiskana sunnuntai aamuna minun pitäisi tehdä kaikkea muuta, kuin mitä teen (eli pelaan candy crush sagaa ja naputtelen tänne). Töihin pitäisi lähteä tunnin päästä ja sitä ennen siivota ja ties mitä. Mutta pyhpah. Ei jaksa. Tällain angstiarki on vähän saamatonta, mutta kai se tästä alkaa taas kohta rullaamaan. On vaan joku tarve olla sosiaalinen tämän angstin keskellä, ja koska se on helpompaa näin ruudun takaa, niin täytyy sitä toteuttaa sitten vaikka näin. 

Ajattelin jakaa sunnuntain iloksi muistoja matkalta. Ihana Gambia sen ansaitsee. Oli kyllä sellainen olo, että saapui kotiin kun laskeuduttiin. Vaikka hieman iski tajuntaan kuumuus ja kosteus ja myös se äänimaailma - hyvällä tavalla kuitenkin. Harva asia oli reilussa puolessa vuodessa muuttunut tuossa maassa. Kaikki oli aikalailla ennallaan, mitä nyt tiet ehkä vielä huonommassa kunnossa ja sähköt meni poikki useammin kuin viimeksi, eikä vettäkään oikein tullut. Mutta kotoisaa oli tämäkin kaikki. 

Gambialaisista ruoista yksi lemppareitani; benechin. En vielä osaa tuota kokkailla, mutta kyllä joku päivä uskallan ottaa riskin ja lähteä kokeilemaan. Olen minä sitä monta kertaa siellä kokkaillut, mutta aina vaan apupoikana. 

Neulekoulua. Ei muuten ollutkaan niin helppoa tuo neulominen, kun ilmankosteus oli niin kova. Lanka ei luistanut puikoilla, vaan alkoi lähes huopumaan. Ei siis valmistunut sukkia tällä reissulla. Mutta pääsin sitten siskolle opettamaan neulomista, mikä oli kyllä hauskaa. 

Perhe <3

Maapähkinäkausi oli parhaimmillaan. Ja on ne kyllä vaan tuoreina niiin hyviä!