Naimahommia

"Do I understand that you come here for the purpose of becoming man and wife?"

Tuntuu, että joka asiassa on sellain block. Aloittamisen vaikeutta pahimmillaan. Onneksi oli pari vapaa päivää, että sai lepää ja rauhoittua. Ja nauttia ihanien ystävien seurasta. Lisäksi sain eilen vihdoin puhelimeeni viberin toimintaan niin, että voin soittaa sillä! Ja tämähän tarkoittaa sitä, että aamu alkaa puhelulla Gambiaan ja päivä päättyy puhelulla Gambiaan. Päivälläkin ehtii pari kertaa soittaa. Eli ihan kuin ei mitään välimatkaa olisikaan. Arvatkaa kuinka onnellinen moisesta teknologiasta olenkaan.

Ajattelin kertoa teille pienen tarinan meidän vihkimisestä. 

Rakkaani oli jo ennen minun Gambiaan menoani käynyt täyttämässä papereita ja itselleen hommannut bachelors certificaten. Yhdessä kävimme vielä täyttämässä minun osuuttani papereista ja viemässä passikuvia papereiden liitteeksi. Käytiin vielä uudemmankin kerran ensimmäisellä viikolla vannomassa (swearing) ettei olla naimisissa ennestään. Sitten vaan odoteltiin oikeaa päivää. 

Maanantai aamuna 13. päivä tammikuuta klo 9:00 meidän käskettiin olla paikalla. Ja mehän oltiin (ainakin melkein). Oikeasti ehkä noin kymmenen minuuttia oltiin myöhässä, eli gambialaisittain ihan aikataulussa. Me oltiin aamulla vielä aivan aikataulussa, mutta Saikoun serkku, jonka piti tulla meitä hakemaan, ei ihan pysynyt omassaan. Varmistettiin hieman ennen sovittua aikaa, että onhan hän tulossa. Hän vakuutti olevansa matkalla - no silloin, kun hänen piti olla paikalla, hän soitti ja kertoi olevansa vielä noin 20 minuutin matkan päässä, eikä ehdi ajoissa. Olin itse hieman kireänä, että miksei hän jo ensimmäisen puhelun aikana kertonut ettei ehdi. Olihan puheluiden välissä noin 10 minuuttia aikaa. Ja minä, joka otan yleensä aika rennosti kaiken, onnistuin hermostumaan. Onneksi rakkaani on hyvä ottamaan ohjat käsiinsä ja hän hommasi meille auton (ja sai minut rauhoittumaan). Haettiin vielä pari matkalaista ja matka jatkui Banjuliin. Lopulta kaikki hyvin. Onneksi ei afrikassa aikataulut ole niin tarkkoja. 

Ennen meitä vihittiin yksi pariskunta, mikä oli ihan positiivista, koska me nähtiin mitä tapahtuu ja osattiin itse toimia omalla vuorolla. Me oltiin seuraavia jonossa ja meidän jälkeen vielä vihittiin kaksi pariskuntaa. Meillä oli todistajina minun isäni ja Saikoun serkku. Lupauduttiin alkuun siinä toisillemme tuon edellä olevan tekstin mukaisesti. Sitten luettiin ääneen molemmat teksti;

"I call upon these persons here present to witness that I take you to be my lawful husband/wife."

Sormusten vaihdon aika oli seuraavaksi. Olin piilottanut sormukset Saikoun puvun taskuun ja sieltä kaivelin ne tässä vaiheessa. Saikoua nauratti hirveästi. Minun piti hieman ohjata miestäni, että sormus päätyi oikeaan sormeen. Lopulta annettiin lupa suudella morsianta. Tässä vaiheessa minua nauratti puolestani kamalasti. Allekirjoiteltiin vielä lopuksi papereita ja todistajat myös pääsivät allekirjoittamaan.

Aikalailla se oli lopulta siinä. Me Saikoun kanssa käytiin vielä hakemassa avioliittopapereihin leimoja.

Jatkettiin matkaa tuolta vihkipaikalta juhlapaikalle. Voin kertoa tarinoita tuosta juhlasta vielä myöhemmin. Meidän piti matkalla käydä vielä ostamassa juhlaan juomia, minkä vuoksi seikkailtiin lopulta useammassakin paikassa. Itse juhlapaikalla matka taisi lopulta kestää tunnin verran, mutta eipä tuo haitannut. Mikäs siinä autossa istuessa onnellisena. 

ps. Kaipaisin musiikkivinkkejä. Mielellään jotain muuta kuin suomen-/englanninkielistä. Oisko hyviä vinkkejä?