Akara ja kakara

lauantai 1. helmikuuta 2014

Lauantaini piristykseksi sain seurakseni kaksi ihanaista naista, jotka halusivat oppia gambialaista kokkailua. Miten minusta tuli opettaja, sitä en osaa sanoa. Mutta yllättävän hyvin sain kai kerrottua neideille sen, mitä heidän tarvitsi tietää. 

Omia lemppareitani gambialaisessa ruokavaliossa on aamupalana akara. Usein näitä maukkaita papupalleroita syödään leivän välissä ja kaverina on hieman tulista sipulikastiketta. Juuri nyt syön näitä pelkiltään ja hyvältä maistuu! Tulee mieleen koti. Meillä usein Gambiassa ollessa menee aamut niin, että minä olen se jolla on vaikeuksia nousta sängystä. Tästä syystä rakkaani yleensä joutuu myös hakemaan aamupalan. Joskus oikein reippaana saatan keitellä meille puuroa tai tehdä munakasta, mutta melko usein otan rennosti ja odotan palvelua. Olen niiiin prinsessa. Akara on suosittu aamupala ja usein se saattaa olla loppu, jos on liian myöhään liikenteessä. Niinpä tätä aamiaista pitää vähän suunnitella, eli herätä aiemmin jos sitä haluaa. Joskus onnistaa, toisinaan ei. No mutta tarinasta asiaan.

Akara

mustasilmäpapuja
loraus vettä
iso sipuli
chilijauhetta
mustapippuria
suolaa

Liota papuja yön yli ja kuori sen jälkeen. Kuorinnassa voi helpottaa mortteli - eli "jauhamalla" irrottaa kuoret ja poimia pois joukosta. Onnistuu myös näpräämällä jos ei ole kiire. 

Laita pavut astiaan ja lorauta joukkoon vähän vettä. Soseuta papuja survimella ja lisää joukkoon sipulit. Tee pavuista ja sipulista hienoa tahnaa. Lisää joukkoon mausteita maun mukaan. 

Paista runsaassa öljyssä. Pallerot eivät pala helposti, mutta jämähtävät pohjaan kiinni jos öljyä ei ole tarpeeksi. Nostele paistamisen jälkeen esimerkiksi paperin päälle, jotta ylimääräinen öljy imeytyy pois.

And enjoy!



Raaka-aineet ovat kovin yksinkertaiset. Eikä valmistuskaan turhan monimutkaista. Aikaa ottaa hieman, mutta lopputulos palkitsee. Suosittelen kokeilemaan. Vaikkapa vaan naposteltavaksi.


Sain myös vihdoin valmiiksi syksystä asti urakoimani peiton. 70 isoäidin neliötä yhdistyi yhdeksi isoksi. Tuli siitä lopulta aika kiva! Nyt täytyy keksiä sille omistaja. Ja aloittaa seuraavaa.

Loppuun vielä piristyksenä meidän kakaran lumileikkejä:




Itse en ehkä tuosta lumesta ihan niin paljoa nauti. Sitä oli juuri sopivasti aiemmin, nyt jo liikaa. Mutta hymyn huulille tuo toisen onni. Tämä räksyttäjä viettäisi vaikka koko päivän hangessa hyppien, pyörien ja lumipalloja jahdaten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan