Kun tielleni tuli STOP-merkki

perjantai 14. helmikuuta 2014

Minulla on ollut suorastaan kamala viikko. Paljon on ehtinyt tapahtua ja kaikenlaista koettua. Kaiken kukkuraksi olen saanut nauttia maanantaista asti jyystävästä päänsärystä, joten meno on ollut ajoittain senkin vuoksi aika ankeaa. Myös ikävä on tällä viikolla ollut melko ylitsepääsemätöntä. Usein sanon, että ikävä on oikeastaan ihan hyvä asia, koska se vaan osoittaa että on ihmisiä elämässä joita ikävöidä. Eli oikeastaan ikävästä voisi olla jopa onnellinen. Mutta välillä tuokaan ajatus ei paljon lohduta. Raskaan työpäivän jälkeen tahtoisi vain käpertyä toisen kainaloon ja olla vaan. Toistaiseksi täytyy tyytyä puhelimessa puhumiseen ja tuo Viber ei iltaisin kovin jaksa hyvää linjaa pitää yllä. Mutta toivottavasti pian saadaan olla yhdessä, ehkä vuoden päästä jo kaipaan hetken eroa ja ikävää. 

Olen jollain tapaa jälleen sortunut rypemään siinä ärsytyksessä ja pahassa olossa, jota olen koko viikon kerännyt sisääni. Vaikka yrittää katsella maailmaa positiivisten lasien läpi, ei se aina ole niin helppoa. Tänään kuitenkin olin töiden jälkeen vintiöni kanssa lenkillä ja heräsin. Pieni iloinen koira, hiljalleen jo laskevat auringonsäteet, rauhaisa ilmapiiri ja havahtuminen siihen, että päänsärky on hieman helpottanut. Heräsin siis hetkeen. Heräsin rauhaisaan tunteeseen. Ja tajusin, että olenpa onnellinen. Vaikka kuinka ärsyttää ja on ajoittain ankeaa, niin oikeastaan ihan hyvinhän minulla menee. Jos tuon jaksaisi aina muistaa, niin arki olisi paljolti mukavampaa.

Tähän viikkoon on mahtunut paljon uusia haasteita, niin työelämässä kuin koti arjessakin. Olen monessa mielessä voittanut itseni ja saanut uusia kokemuksia. Paljon tunteita on tullut koettua laidasta laitaan. Paljon hyviä hetkiä on myös mahtunut viikon varrelle. Nyt havahduin tähän hetkelliseen herätykseen ja pysähdykseen. Se oli kuin STOP-merkki risteyksessä. Vielä ehdin kääntyä oikeaan suuntaan ja muuttaa viikon suunnan, kun nyt unohdan ärsytykseni. (Jos tästä päänsärystä vielä pääsisin eroon.) 

STOP-merkin tullessa eteen täytyy siis pysähtyä jotta voi taas turvallisesti (ja onnellisesti) jatkaa matkaa. 

Uskaltauduin jäätielle!

My first kalanruotoletti.

Pieniä rentoilun hetkiä.

Hohtominigolfia

Välillä tykkään siitä, mitä peilistä näkyy. Tässä tapauksessa mekosta.

Ystävänpäivä paketteja matkalla postiin.
Ja tänään onnelliseksi tekee ystävänpäivä. Vaikka joka päivä onkin ystävänpäivä, niin tänään voidaan oikein luvan kanssa juhlia rakkaita. Ja olen onnellinen ihan jokaisesta ystävästäni ja läheisestäni. Virtuaalisen halin lähetän jokaiselle sinne ruudun toiselle puolelle. Olette tärkeitä, ihan jokainen.

2 kommenttia:

  1. Ihana oli lukee taas sun viikosta ja ajatuksista. :) Hyviä tuollaiset hetket! Hyvää ystävänpäivää, vaikka johan tuo kello vaihtoi seuraavan päivän puolelle. :)
    Hanna-Maire

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan