73. päivä

Kuka ei voi lakata hymyilemästä? 

MINÄ!!

Nyt on laukutkin lopullisesti pakattuna. Paljon on tuota tavaraa, sen kyllä sanon. Mutta voiko selitellä sillä, että tuo matkalaukku on oikeastaan täynnä viemisiä muille (ehkä muutama omakin tavara, mutta ihan muutama). Nyt jännätään, että meneekö ylipainoa. Ehkä ei yhteispaino kuitenkaan ole liian kova. Toivottavasti.

Vielä pitäisi muutama tunti kuluttaa aikaa ennen kuin isoveli tulee ja kyyditsee minut kentälle. En tiedä, pystynkö edes nukkumaan, kun on niin hyperaktiivinen olo. Ehkä viestittelen mieheni kanssa koko alkuyön ja nukun sitten lennoilla. Tai ehkä nukun pari tuntia ennen lähtöä. Aaaaa. En tiedä mitä teen! Kuten ystäväni totesi, ulkoapäin olen ehkä rauhallinen, mutta sisällä jyllää. Ja ihan varma olen siitä, että unohdan jotain olennaista. Ehkä en kuitenkaan passia tai hammasharjaa. Niillä pääsee jo melko pitkälle. Ajatuksetkin ihan sekaisin, mikä kyllä kuultaa läpi. Mutta väliäkös hällä, eikö lomalla saakin olla sekaisin?

Mutta nyt; 

Bye bye, adjö, hej på dig ja kaikkea muuta! 

Minä lähden maailmalle! 

ps. Tämähän on oikeastaan jo varaslähtö huomiseen.

pps. Päivät 74.-94. tulevat viiveellä sitten kun palaan reissusta. En aio koskea tietokoneeseen jos ei ole pakko, enkä omaa ota mukaan laisinkaan. 

Jos tulee ikävä, yrittäkää kestää.