Sydämeni valloittanut Rovaniemi

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Viime perjantaina suuntasin illalla kohti pohjoista. Matka taittui mukavasti Finnairin siivin hyvää kirjaa lukien. Ja mikä odotti perillä - ihana rakas ystävä. Itku meinasi tulla jo lentokentällä, mutta sain pidäteltyä kotiin saakka. Kun sitten näin ensimmäistä kertaa ihanan pienen prinsessan, jonka tapaamista olen joulukuusta asti odottanut ja myös pienen tytön isän, jota olen ikävöinyt, niin itkuhan siinä tuli. On hyvä välillä itkeä onnesta. Oli ihanaa olla rakkaiden luona. Sen toisen perheen kanssa, mikä on rinnalle siunaantunut. 


Viikonloppu tuon perheen parissa oli juuri sitä, mitä olin kaivannut. Vaikka olihan se myös raskasta. On ajoittain vaikeaa olla yhdessä ja toisaalta tuntea olonsa yksinäiseksi. Kun ei ole sitä omaa toista puoliskoa rinnalla, jonka kanssa jakaa asioita. Toisaalta, siellä odotellaan ja ikävöidään samalla tapaa minun miestäni tänne. Ehkä ensi kerralla ollaan yhtenä suurena perheenä vihdoin kasassa taas.


Mutta asiaan. Tuo ihana pohjolan pieni kaupunki on valloittanut sydämeni aivan totaalisesti. Voisin sinne jopa muuttaa, jos tilanne olisi hiukan toisenlainen. Ihanan elinvoimainen ja jotenkin myös monikulttuurinen kaupunki. Ja ihanaa pienen kaupungin charmia on se, että myyjät alkaa juttelemaan, eikä ihmisillä ole niin kiire joka paikkaan. Ainoa miinuspuoli tuossa kaupungissa on sen sijainti - onhan se vähän kaukana kaikesta. 

Viikonloppu kului kuin siivillä taas. Mutta paljon ehti tapahtua. Tutustuttiin esimerkiksi Arktikumiin ja sen moninaisiin näyttelyihin. Aina on mielenkiintoista tutustua tarkemmin myös suomalaiseen luontoon ja eläimistöön. Ääneen huokailin kansallispukujen kauneutta ja hämmästelin näytteillä olevia luontokuvia. Valokuvaus on kyllä taito, jonka toivoisi osaavan. On ihmeellistä, miten voikaan joku saada vangittua hetken niin taitavasti kuvaan. Ja luontokuvaamisessa erityisesti ihailen sitä, miten saada maisema tuntumaan siltä kuin itse seisoisit siinä sisällä. Jatkan harjoittelua, ehkä joskus vielä voin sanoa olevani hyvä. 




Hieno paikka myös arkkitehtuurisesti tuo Arktikum. Voin kuvitella maiseman tuosta lasiputkesta kesällä. Kaikenkaikkiaan palasin monta asiaa viisaampana etelään tuon museon jälkeen. Suosittelen.

Pääsin myös kävelemään jäälle viikonlopun aikana. Sitä ei ole tullutkaan koko talvena tehtyä. Pohjoisessa jää vielä kantaa ja lenkkeily Kemijoella auringonpaisteessa oli oikein voimauttava kokemus. Sain myös himoitsemiani suklaatryffeleitä pienestä teekaupasta Rovaniemen keskustasta. Ainoa harmitus oli, että taivaalliset mangotryffelit olivat loppuneet. Noh. Ensi kerralla ehkä niitä. Olivat nämä muutkin aika hyviä. Saakohan näitä jostain pääkaupunkiseudulta? Osaako joku kertoa?


Tuosta teekaupasta saa muuten myös kuivattua Nana minttua! Parasta teen joukossa. Se virkistää ja kuuleman mukaan myös auttaa ahdistuksessa ja ties mitä kaikenlaista hyvää vaikutusta. Gambiassa tuoreena tuo myös taivaallista tuoksua huoneeseen. 


Tapasin viikonloppuna myös ystäväni, joka on pitkän aikaa kulkenut rinnallani. Lähes pari vuotta oli vierähtänyt välissä, mikä teki näkemisestä vielä mahtavampaa. Oli hauskaa huomata se, miten paljon elämä on muuttunut vuosien varrella. Miten me ollaan kasvettu ja vihdoin aletaan kasvamaan oikeasti aikuisiksi. Ei olisi kymmenen vuotta sitten teineinä uskottu sitä, mistä itsemme nyt löydetään. Mutta niin se elämä vie ja asiat sutjaantuu parhain päin. 

Antoi voimia vielä ennen lomaa tuo pieni reissu pohjoiseen. Vielä 8 päivää ennen loman alkua. Väsymys meinaa jo painaa, mutta onneksi on ystäviä, jotka auttaa jaksamaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan