95. päivä

perjantai 9. toukokuuta 2014

Pää on täynnä ajatuksia. Paljon asioita, jotka tekevät onnelliseksi, surulliseksi tai muuten vaan mietityttävät. On outoa olla kotona yksin. Kaipaan jotakuta jolle höpötellä. Tykkään höpötellä. Vaikka tykkään kyllä olla myös hiljaa.

 On kuitenkin kiva jakaa asioita, pohtia ääneen myös ihan pieniä arjen juttuja. Esimerkiksi sitä, miksi siniset silmät ovat toisena päivänä sinisemmät kuin toisena? Tai miksi avaimet aina katoaa laukun pohjalle? Tai vaikka sitä, miksi maailma on täynnä eriarvoisuutta edelleen? Elämän pieniä ja suuria kysymyksiä.

Yksinkin voi höpötellä, mutta vastakaikua ei kovin saa. Onneksi voi toki aina tarttua luuriin ja höpötellä ystävien kanssa. Ja siitä syystä ehkä tännekin osittain kirjottelen suhteellisen usein. Höpöttelen teille, ketä siellä ruudun takana onkaan. 

Että moi vaan ja kiitos, kun "kuuntelet" höpinöitäni!

Se siitä. Nyt kuitenkin kerron mahtavasta päivästäni, enkä pohdi sinisilmäisyyttäni tai muuta järjetöntä. 

Vietettiin työporukalla tänään virkistyspäivää. Jätettiin lapsoset muiden hellään huomaan ja lähdettiin hakemaan arkeen voimia mukavasta yhdessäolosta. Päivän päätteeksi istuttiin viimeisten kanssa vielä kahvilassa ja yksi työkavereista heitti ilmoille kysymyksen siitä, mikä on ollut se "paras" päätös elämässä. Jäin pohtimaan asiaa aika pitkällisesti vielä senkin jälkeen, kun siirryttiin muihin aiheisiin. Tuossa tilanteessa totesin, että yksi parhaista päätöksistä oli lähteä Gambiaan tekemään harjoittelua. Sitä en kadu ja elämäni olisi monella tapaa erilaisempi ilman tuota päätöstä. Mutta tajusin sen, että voin olla muutenkin onnellinen siitä, missä olen tällä hetkellä. On vaatinut paljon erilaisia päätöksiä, että olen tässä ja nyt. Osa hyviä, osa huonoja, osa helppoja ja osa vaikeita. Mutta en kadu. Ja se on aika paljon se, eikö olekin? Siitä on hyvä jatkaa.

Mutta se virkistyspäivä siis - 

Aamupalaa ravintola Qulmassa (suosittelen!)
Kiasmaa
Rytmituokio
Ruokahetki ravintola Gastonessa (suosittelen!)

Oikeastaan oli ihanaa vaan viettää aikaa yhdessä. Ja erityisesti tuo Kiasma ja siellä näytteillä oleva valokuvanäyttely tekivät vaikutuksen. Suosittelen tutustumaan. Ajatuksia siitä, millainen on yksilön vastuu omasta ja toisten kohtalosta. Mitä ja miten kuvat ja media kertovat maailmasta. Herätti ajatuksia. 






Virkistäytyneenä palaan huomenna töihin. Se on mukavaa, en jaksaisi enää lomaillakaan. Ainakaan täällä vesisateisessa Suomessa, Gambiaan voisin (ehkä kenties) vaikka palatakin. 

Vielä loppuun illalle musiikkia;


*edit - olikin päivä 95, eikä 75. Oho.

1 kommentti:

  1. Huomasin muuten, että sulla oli tänään erityisen siniset silmät ;)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan