Väliaikatilitys

Toisella puolella maapalloa eräs mies paastoaa. Toisella puolella tämän erään vaimo syö hänenkin puolestaan.

Voitte arvata, mistä pariskunnasta onkaan kyse. 


Näin aikuisiällä eräs suurimpian haasteitani on ollut itsetunto-ongelmat. Suht vaikean nuoruusvaiheen ja oman kuvan rakentamisen jälkeen olen jo oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Paljon siihen on vaadittu työtä, mutta pääsääntöisesti pidän jo siitä, mikä peilistä takaisin katsoo. Vaikkei ihan joka päivä tuo naama miellytäkään, on tilanne jo parempi kuin joitain vuosia sitten. Naureskelin itselleni tänään, että jos vielä vähän lihon, en mahdu enää Särkänniemessä Tornaadoon. Sekös jos joku alkaisi harmittamaan. On ehkä aika taas vähän ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää keventyä muutaman kilo. Yksi asia, mikä tuohon ajaa on myös toive lapsista. 

Jokseenkin käyn siis myös tällä hetkellä taistoa itseni kanssa terveellisempien elämäntapojen aloittamiseksi. Vaikkei sen pitäisi vaikeaa ollakaan, mutta kun on se. 

On muuten myös suurimpia (tai ainakin isoja) riitoja saatu mieheni kanssa aikaan tästä asiasta. Enhän todellakaan ymmärrä, miksi hän minua rakastaa, vaikka olen jo hyväksynyt sen, että kyllä hän vain rakastaa. Mutta vaikeaa sitä on käsittää, joten tyydyn pitämään itseäni vain onnekkaana.


Tosin tässä kaikessa olikin kyse vain ulkokuoresta. Enemmän taistelen edelleen sisäisen itseni kanssa. Olenhan oikeastaan ihan ääliö, enkä vieläkään jaksa ymmärtää, miksi ihmiset minua mukavana pitävät. Ehkä nyt hieman kärjistän, mutta you get the point? 

Liitännäisongelmana tämä kaikki on aiheuttanut melkoisen sosiaalisten tilanteiden pelon. Uusien ihmisten tapaaminen ja uusiin paikkoihin meneminen ovat asioita joista en juurikaan nauti. Kun pääsen yli tuosta kynnyksestä, se helpottuu, mutta lähteminen on hankalaa. Varmaan monikaan edes läheisistäni ei tätä puolta tiedä, mutta taistelu, mitä itseni kanssa käyn on melkoista. Ajattelen myös liikaa näitä tilanteita ja tietyissä tilanteissa saatan viime tipassa esimerkiksi perua osallistumiseni johonkin. Opiskeluaikana vihasin vielä viimeisinäkin hetkinä kouluun menoa, varsinkin jos ihan läheisimmät kaverini eivät olleet samoilla luennoilla, mutta selvisin. Monesta vaikeasta tilanteesta selviän nimenomaan ystävien avulla, mitä en muista yhtään tarpeeksi usein heille kertoa.

Epävarmuus kuitenkin kalvaa. Jotenkin tällä hetkellä kovin. Huomaan taas hautautuvani kotiin ja jopa kauppaan lähteminen yksin tuntuu vaikealta. 

Kerron tätä teille, koska vaikea on sanoittaa asiaa esimerkiksi miehelleni. Niitä kuuluisia kulttuurieroja kenties. Vaikka vaikeaa tätä on sanoittaa ylipäätänsä, koska järjellä ajatellenhan ei tässä mitään järkeä ole. Ollaanhan me kaikki yhtä arvokkaita.

Tämä itseispohdintahan pääsi lopullisesti valloilleen luettuani tämän artikkelin.

Let's just remember this;

You are valuable.
You are important.
You are interesting.
You are worth loving.
And life is a lot easier.

5 kommenttia

  1. Mulla auttoi itsetunto-ongelmiin, kun opettelin tuntemaan itseni paremmin ja rakastamaan todellista minua. (Joo, ei ollut helppoa eikä vieläkään valmista, mutta... sen arvoista! :) ) Mulle yksi toimiva apu oli enneagrammi, esim. namaste.fi/enneagrammi. Sen avulla opin hahmottamaan, mitä oikeastaan ovat ne asiat itsessäni joista pidän ja en pidä, ja mistä esim johtuu että käyttäydyn joskus niin että inhoan itseäni sen vuoksi.

    Sitten olen myös opetellut istumaan alas ja katsomaan suoraan sitä asiaa joka itsessäni ärsyttää ja ajattelemaan: "minulla on tämä ominaisuus/tunne/piirre/taipumus, ja sen kanssa olen minä ja olen hyvä ja riittävä ja rakastettava". Voi kuulostaa älyttömältä, mutta minulle tällainen palikkamainen mantraaminen todellakin auttaa.

    Toivottavasti sinäkin löydät omat tapasi antaa itsellesi anteeksi sen, ettet ole täydellinen, jolloin huomaat, että sellaisena oikeastaan oletkin juuri täydellinen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä pääsääntöisesti ihan sinut itseni kanssa :) Välillä tulee hankalia päiviä ja ajatuksen kieroutuu. Tuo enneagrammi oli hyvä vinkki! Tutustun siihen vielä tarkemmin. Mutta tottahan se on, että jokaisessa meissä on niitä itseään ärsyttäviä puolia ja niitä hyviä puolia. Tasapainoa vielä etsiessä :)

      Ollaanhan me täydellisiä sellaisina kuin ollaan, ei ketään ole luotu virheellisesti <3

      Poista
    2. Koskettava teksti.

      Jokainen meistä on arvokas. Jokaisella on oikeus olla tyytyväinen itseensä. Jokaisella on oikeus olla rakastettu juuri sellaisena kuin on.

      Huomio ulkonäöstä. Itse koen itseni paljon kauniimmaksi ja ulkonäköpaineista vapaammaksi täällä Ghanassa. :) Suomessa meikkaankin vähän ja silti murehdin silmäpusseista ja muista epäolennaisuuksista, hölmöläisten hommaa!

      Meinasin jo ehdottaa sinulle Maame Esin voimauttavan valokuvan kurssia, (siinä suunnitellaan itse afrikkalainen printtimekko, laitetaan se päälle ja kivutaan sitten katolle ottamaan kuvia), mutta sinähän olit menossa sille alkuperäiselle kurssille, eikö? (En siis tosissani, mutta silti.) Ehkä sieltä kurssiltakin saa sitä lempeyttä, pehmeyttä ja armollisuutta itseä kohtaan.

      Yksi mantra itselleni, olipa kyse sitten ulkonäöstä, kirjoittamisesta, koulutyöstä tai printtimekosta, on "riittävän hyvä", kun kukaan/mikään ei ole täydellinen. Niin, ja tuo armollisuus. Ettei olisi niin kova itselle.

      Halauksin,
      Lotta

      Poista
    3. :)

      Ulkonäön suhteen myös Gambiassa koen itseni jotenkin vapaammaksi. Siellä ei tarvitse samalla tavalla keskittyä ulkonäköön, vaan voi vaan keskittyä elämään. Eipä sillä, minä en arjessa usein jaksa Suomessakaan meikata ja kauppaan voin huoletta lähteä pinkeissä velour-pöksyissä, välittämättä juurikaan muiden ihmisten ajatuksista. Sitä paitsi uskon, että kauneus on enemmänkin asennetta, ei ulkonäköä. Mutta silti, koska jännittävä on tämä ihmismieli, niin vaikka järjellä ajatteleekin kaikenlaista fiksua, niin tunnekokemus on aivan eri. Voisi joskus pohtia afrikkalaista kauneuskäsitystä suomalaiseeen (länsimaalaiseen) verrattuna, ota aiheesta koppi?

      Sinun voimauttava valokuvauksesi kuulostaa täydelliseltä! Ehkä saan samaa tuosta kurssista irti :) Sitä kovasti jo odottelenkin.

      Poista
  2. Koskettava teksti ja olit kirjoittanut sen hienosti. :) Tunnistin itseni monesta kohdasta.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.