Back on the memory lane

torstai 3. heinäkuuta 2014

Aikalailla tasan kaksi vuotta sitten kirjoittelin silloiseen blogiin, että lennot Afrikkaan on ostettu. Enpä osannut tuolloin arvata, kuinka paljon elämäni tuleekaan muuttumaan. On aina jännittävää, miten yksi päätös voi muuttaa elämän suunnan ihan täydellisesti tai olla muuttamatta. You never know. Ja sehän se elämästä tekeekin niin mielenkiintoista. 

Voisin nyt kirjoitella, että lennot on taas ostettu. Mutta huijaisin. Tahtoisin jo kovasti ostaa miehelleni lennot Helsinkiin, mutta hän tahtoo odottaa, että saa passin oleskelulupineen takaisin Nigeriasta. Ymmärrän, mutta olen malttamaton. Päivä on kuitenkin jo lyöty lukkoon ja syyskuun alussa suuntaan lentokentälle rakastani vastaan. Jännittävää! 

Mutta mikä onkaan kahdessa vuodessa muuttunut?

Syyskuussa 2012 kun suuntasin Gambiaan, aloitin uuden luvun elämässäni ja se on johtanut siihen missä olen nyt. Tuo syksy kokemuksineen vahvisti sitä ajatusta, että olen oikealla alalla töissä. Lähellä sydäntä on toisten ihmisten auttaminen, erityisesti niiden, joita kukaan muu ei auta. Ja siihenhän menin tuossa keväällä myös ihan virallisesti vihkiytymään. Oikeastaan olin jo 2011 syksyllä ottanut askeleen eteenpäin kun suuntasin Helsinkiin tekemään harjoittelua. Tuon harjoittelun tuloksena olen nykyisessä työpaikassani ja siitä hurjan onnellinen. Tiivistettynä siis valitsemani ala vahvistui.

Toiseksi tuona syksynä opin, että minun tulee elää itselleni. Olin aiemmin elänyt elämääni enemmän toisten kautta, mutta tuolloin havahduin ja opin enemmän itsestäni. Olin myös ennen tuota syksyä hieman jämähtänyt paikoilleni. Olin ihan onnellinen, mutta jotain tuntui puuttuvan. No, sitten tapasin tuon miehen. En tiedä, mitä tapahtui silloin kun hän siihen toimistoon sisään käveli, mutta se oli menoa se. En kyllä vieläkään sano, että se oli se mitä elämästäni puuttui. Koska olin ihan onnellinen yksin, enkä kaivannut ketään sotkemaan elämääni. No mutta se olisi ihan eri tarina.

Kahden vuoden aikana olen siis ainakin valmistunut ammattiin, muuttanut Helsinkiin, mennyt naimisiin, aloittanut vakituisen työn, saanut elämääni uusia ihmisiä ja löytänyt uudestaan vanhoja ystäviä, oppinut uusia asioita, toteuttanut unelmia, haaveillut, rakastunut ja rakastanut. 

Nyt kun katson taaksepäin kulunutta kahta vuotta, huomaan sen, että on oikeastaan ihan sama, mitä tekee - kunhan on onnellinen. Ja voin sanoa olevani. 

Onnellisuus käsitteenä on kuitenkin kovin ristiriitainen. Pohdin paljon onnellisuutta ja omaa onneani. Tällä hetkellä suurimpana ristiriitana onnellisuudessa ja onnellisena olemisessa on mieheni tulo Suomeen. Se tekee minut onnelliseksi, että saan rakkaani rinnalleni ja se tekee myös mieheni onnelliseksi, että saamme vihdoin aloittaa yhteisen elämän. Toisaalta miehelläni on suuri ristiriita siitä, että hän jättää elämänsä Gambiassa ja tulee tänne, ihan vieraaseen paikkaan. Mieheni ei koskaan ole ollut se innoikkain Suomeen tulija. (Kaikki afrikkalaisethan eivät halua tulla Eurooppaa paremman elämän toivossa, vaikka niin iso osa eurooppalaisista moista kuvittelee. En usko, että kovin moni tätä lukeva, mutta kuitenkin.) Ollaan mieheni kanssa kuitenkin järjellä ajateltu, että asutaan alkuun Suomessa jonkin aikaa ja sitten muutetaan Gambiaan. Kun tuo Suomeen tulon päivä lähenee, meistä molemmat ovat alkaneet ajatella tuon järkipäätöksen järkevyyttä. Oltaisiinko kuitenkin onnellisempia Gambiassa? Minä ainakin olen siellä onnellinen - tietyllä tapaa onnellisempi kuin Suomessa. Siellä saa keskittyä enemmän elämään, ei vain vastaamaan vaatimuksiin ja tavoittelemaan jotain. Vaikka arjen haasteet ovat kenties suurempia, on elämä kuitenkin paljon mutkattomampaa. 

 Voisipa joku antaa vastauksen kysymyksiin ja kertoa, mikä on se oikea päätös. Mutta kuten jo sanoin; elämän ennustamattomuus tekee siitä niin mielenkiintoista. Jatkan pohdintojani ja odotan, mitä elämä eteen tuo.


Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

4 kommenttia:

  1. Hei, onnea, onnea, onnea vaan�� voisiko saada sulta käytännön vinkkejä? Menimme juuri kihloihin gambialaisen miehen kanssa, mutta käytännön asiat on ihan hukassa, miten tästä eteenpäin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos ja onnea teille kihlauksesta :) Voin toki yrittää antaa vinkkejä. Oleskelulupa-asioista kirjoittelen jossain vaiheessa jotain, kun moni on kysellyt. Mutta voit laittaa kysymyksiä minulle annemari.aalto @ gmail.com, jos tahdot jotain kysellä. Vastaan parhaani mukaan :)

      Poista
  2. Hienoa! :)
    Ja tuosta oman onnellisuuden pohdinnasta täytyy kyllä todeta - itsekin siihen aikoinaan havahtuneena, että jokainen on itse oman onnellisuutensa ja tyytyväisyytensä seppä, sen kun vain aina muistaisi. :)

    Hanna-Maire

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kun vaan muistaisi :) Ja osaisi nauttia siitä onnellisuudesta!

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan