Oma perhe

 Perheitä on monia, jokainen omanlaisensa. 

Minulla on perhe - biologinen perhe. Äiti, isä, veli, sedät, tädit, serkut ja heidän puolisonsa sekä lapsensa. Perhe, joka on sidottu minuun verisitein ja rakkaudella. 

Minulla on perhe - iso joukko ystäviä. Osa ollut matkalla mukana pidempään, osa vasta hetken. Yhtäkaikki jokainen rakas ja tärkeä.

Minulla on perhe - suomalais-gambialainen perhe. Yksikkö, joka on muodostunut samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten ympärille. Jakamista ja tärkeitä siteitä.

Minulla on perhe - työperhe. Työyksikkö, jossa viihdyn ja jossa olen kuin kotonani. Monta ihmistä, joiden kanssa on hyvä olla. Kasvatusta ja arjen jakamista.

Minulla on perhe - perhe Gambiassa. Mieheni perhe, joka on ottanut minut osaksi omaansa. Kaksi kulttuuria, jotka eivät toisaalta voisi olla kauempana toisistaan, mutta silti kuitenkin niin lähellä. Perhe, jonka sisällä kaikilla ei ole yhteistä kieltä, mutta joka silti toimii. 

Minulla on perhe - se oma perhe. Pitkään sen on muodostanut minä ja vintiö. Pian siihen liittyy myös rakkaani, tuo mies jonka kanssa olen lupautunut elämääni viettämään. Perhe, joka toivottavasti tulee joskus kasvamaan. Perhe, joka liittyy osaltaan kaikkiin muihin perheisiini. 

Minulle perhe on tärkeä - elinehto. Arki voi olla ankeaa, jos sitä ei saa jakaa kenenkään kanssa. Auringonsäteet järven pinnalla ja tuulen kahina puissa antavat enemmän, kun niitä voi ihmetellä jonkun kanssa. Perheen merkitys korostuu monessa tilanteessa, niissä vaikeissa ja myös niissä hyvissä. Suomessa perherakenne ja perhekulttuuri on ollut mielestäni jotenkin kuihtumassa. Perheeksi koetaan vain se ydinperhe - vanhemmat (/vanhempi) ja lapset. Mutta perhe on niin paljon isompi asia, se on kaikki ne läheiset ja rakkaat, joiden kanssa elämän jakaa. Ne ihmiset, joiden kanssa on hyvä olla ja joita kaipaa kun välimatka on pitkä. Nykyään tuo perhekulttuuri ja yhdessä tekeminen on tulossa takaisin, ainakin oman huomioni mukaan. Siitä olen onnellinen. 

Gambiassa perhe on myös sosiaaliturva, kuten monessa muussakin maassa. Suomessa perhe ehkä on toissijainen siinä mielessä, koska valtio antaa turvan ja apua saa tarvittaessa. Meille se on etuoikeus, jota moni ei aina muista ajatella. Gambiassa perhe usein ulottuu moneen suuntaan - lapsia on paljon ja esimerkiksi serkukset kasvavat tiiviisti, enemmänkin sisaruksina. Kadulla törmää veljeen tai siskoon, joka todellisuudessa on entinen naapuri tai vain joku, jonka kanssa polku on aiemmin kohdannut. On serkkuveljiä ja -siskoja, tätejä ja setiä, äitejä ja isiä monia. Millään tapaa en ole esimerkiksi mieheni koko suvusta kartalla, lähiperheestä kylläkin. 

Toivon, että joskus tulevaisuudessa omat lapseni ja ystävieni lapset ovat toisilleen siskoja ja veljiä - yli rajojen ja niiden taa. Toivon, että lapseni saavat kasvaa kahdessa maassa ja tuntea perheensä erilaiset juuret. Toiveita, jotka kantavat. 

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
-Tommy Tabermann

3 kommenttia

  1. Aamen! :D

    Hanna-Maire

    VastaaPoista
  2. Joo niin hyvin kirjoitettu taas :) Mä toivoisin että joskus tulevaisuudessa täällä Suomessakin mentäisiin enemmän siihen suuntaan että perhe on se ykkönen turvana eikä valtio. Olisi hienoa jos aloite tulisi ihan valtiolta mutta voipi olla turha toive...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitoksen ensin saat. Mukava, jos joku tykkää tyylistäni kirjoittaa. Olen (senkin) suhteen melko itsekriittinen ;)

      Minä myös toivon, että Suomessa lähestyttäisiin perhekeskeistä kulttuuria. Joskin se tuntuu vielä aika kaukaiselta ajatukselta, erityisesti sen vuoksi että täällä on niin paljon yksinäisiä ihmisiä. Tarkoitan ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole ketään, kenen puoleen kääntyä. Toisaaltahan täällä vallitsee sellainen kulttuuri, että omasta huolehditaan - niistä lähimmäisistä. Mutta se ei ulotu kamalan kauas, ei kuten Gambiassa, missä koko kylä huolehtii toisistaan ja naapurit ovat yhtälailla perhettä. Ehkä kuitenkin mennään hyvään suuntaan :) Pikkuhiljaa..

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.