Pala Afrikkaa ja jotain suomalaistakin

Elämässä ei ole tärkeintä se, 

miten selvitä myrskystä,

vaan miten osata tanssia sateessa.

Tämä kuumuus tuo mieleen Gambian. Tulee mieleen monta hikistä muistoa varsinkin siltä ensimmäiseltä kerralta. Erityisesti se, kun sain mahtavan päähänpiston alkaa siivota - pesin seiniä ja valonkatkasijoita ja lattioita ja ties mitä. Lopputuloksen (puhtaan kodin lisäksi!) erittäin hikinen olo. En ehkä ole koskaan sellaista hikeä kokenut, enkä ehkä tahdokaan enää kokea. 

Jostain syystä tämä kuumuus myös kasvattaa ikävää. Ehkä aivoni ovat asennoituneet siihen, että kuumuus tarkoittaa myös läheisyyttä ja mieheni läsnäoloa. Ikävä voi pahimmillaan tuntua fyysisenä kipuna, sellaisena jota on vaikea kuvailla. Läheisyydenkaipuuna ehkä. Halailenpa siis vintiötä ja muita ketkä tielleni osuvat.

Alkuviikko koostui levosta ja rauhasta ja hyttysistä. Palailin arkeen muutaman kutisevan piston kanssa jo keskiviikkona ja hyvin on jo arki imaissut minut mukaansa. Väsymys vain vaivaa edelleen. Vietettiin äitin kanssa kultturellia laatuaikaa ja suunnattiin Savonlinnaan oopperajuhlille. Oopperafanaatikkoa minusta ei ainakaan tämä kokemuksen perusteella tule, mutta olen edelleen avoin. Olen monella tapaa vanhanaikainen, eikä ainakaan minun mielestäni oopperaan kuulu "mitä jäbä duunaa??"-tyyliset kommentit. Vaikkakin Taikahuilu vei tarinana mukanaan ja esimerkiksi yön kuningatar kyllä vakuutti laulullaan. Ehkä seuraava oopperakokemus on korjaava. Minun kokemustani myös ehkä laimensi se, että ooppera laulettiin suomeksi. Olisi kiva, jos ei edes tarvitsisi yrittää ymmärtää vaan saisi vain nauttia siitä voimasta ja musiikista. 

Mummin jäämistöä kolusin myös hiukkasen. Jotain pientä muistoa etsin, vaikka parhaimmat muistot onneksi ovatkin tallessa muistissa. Mukaan tarttui muutama koru ja jostain syystä myös muutama jälkiruokakulho. Pohdin vielä ajomatkalla kotiin, että olikohan tässä taas mitään järkeä. Muutama kippo ja kuppi jo kaapista löytyy, joten miksi piti lisää vielä saada? Mielenkiinnolla odotan, että mitä mieheni mahtaa sanoa varsin mahtavasta astiakokoelmastani. Mutta kukapa ei tarvitsisi muutamaa muumimukia (tarkalleen ottaen niitä taitaa olla noin 42; sekosin kyllä laskuissa jossain vaiheessa)? 

Mutta onhan ne kauniit, eivätkö olekin? 

Laatikkoja kolutessani on vastaan tullut myös kangasvarastoni. Niin kovin tahtoisin surrutelle ja hurrutella ompelukoneella näistä ihanuuksista jotain. Ompelukone asustaa kuitenkin vielä toistaiseksi Jyväskylässä, koska fakta on se, että tämä pikku pesä on jo aivan liian täynnä tavaraa. Säilön siis kankaita toistaiseksi ja haaveilen omasta käsityöhuoneesta.

Yhden uutukaisenkin kankaan sain Ghanasta asti! Ja se on aivan täydellinen. Jos tahdot tehdä hengästyttäviä kangaslöytöjä, vieraile täällä.

Tee sitä mihin uskot.

Usko siihen mitä teet.

Tee, niin kuin parhaaksi näet.

Älä usko mitä muut sanovat.

Sano, mitä itse ajattelet.

Ajattele itse.

Uskoon kuuluu epäily.

Uskoon kuuluu rohkeus.

Pahinta uskossa on sokeus.

Rohkea uskaltaa epäillä,

eikä näe niiden välillä pienintäkään ristiriitaa.

-Tommy Tabermann