Sananen ystävyydestä

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kaksi vuotta sitten kirjoitin näin

--

Väestöliiton sivuilla kirjoitetaan ystävyydestä:

"Hyvä ystävyys on yksi arvokkaimmista asioista koko maailmassa. Ystävyyttä kannattaa arvostaa ja kunnioittaa kaikilla osaamillaan tavoilla. Ystävää tarvitaan jakamaan elämään liittyviä asioita; ilo ja kivat asiat ovat paljon nautinnollisempia, jos ne voi jakaa ystävän kanssa.

Toisaalta ystävän arvo on korvaamaton myös surun ja mielipahan keskellä. Ystävä saattaa olla melkeinpä hengenpelastaja, silloin kun tuntuu, että koko maailma on itseä vastaan. Ystävyyteen liittyy niin iloisia hetkiä kuin erimielisyyksiäkin. Hyvässä ystävyydessä saa myös näyttää negatiiviset tunteensa."

Kun on pitemmäksi aikaa lähdössä pois, alkaa miettimään asioita eri tavalla. Itse olen alkanut miettimään ystävyyttä. Minua on siunattu monilla aivan uskomattoman ihanilla ystävillä. Joka päivä olen kiitollinen heistä, ja toivon että saan olla mukana heidän elämässään mahdollisimman kauan. Välillä elämän polut saattavat erota pitkäksikin aikaa, mutta olen huomannut sen, että kun ystävyys on rakennettu vakaalle pohjalle, ei pitkäkään ero muuta asiaa. Jollain lailla pelkään lähtöpäivän lähestyessä sitä (17 pv!), että mitäs sitten kun tulen takaisin ? Vaikka kolme kuukautta on lyhyt aika, mielessä pyörii ajatus siitä, jaksavatko ihmiset odottaa? Onko heidän elämänsä ja polkunsa haarautuneet liian kauaksi omastani? Toivottavasti näin ei tule tapahtumaan, mutta sen näkee ehkä vasta joulukuussa. 

Olen paljon pohtinut ystävyyttä pitkin kesää. Ja oikeastaan pitkin koko kulunutta vuotta. Ainakin omasta mielestäni ystävyys on kahden ihmisen välistä vuorovaikutusta. Niin hyvässä kuin pahassakin. Olen joutunut sivustakatsojaksi pariinkin tilanteeseen, jossa pitkä ja vakaa ystävyys on murenemassa käsiin. Ja kuin kornilta se sitten kuulostaakin, niin ihan sydämeen sattuu. Tekisi mieli ravistella ihmisiä ja saada heidät tajuamaan, että pitäisivät kiinni ystävistään. Mutta toisaalta ihmisen pitää tajuta se itsekin. Mikäpä minä olen neuvomaan ketään ystävyyden suhteen.

Itse olen onnellinen siitä, että vaikka olen jopa yrittänyt karkottaa ihmisiä ympäriltäni ja yrittänyt saada heidät jättämään minut rauhaan ja unohtamaan olemassaoloni, he eivät sitä ole tehneet. Siitä olen ikuisesti kiitollinen. Välillä olen myös ollut maailman huonoin ystävä, ja ansainnut sen, että olisin menettänyt sen ystävyyden. Mutta minulle on annettu anteeksi, ja olen saanut pitää sen ihmisen elämässäni. Olen myös menettänyt hyviä ystäviä, ja kadun lopunikääni niitä asioita, joitten takia olen jonkun menettänyt. Ja itseasiassa juuri tänään sain valonpilkahduksen siitä, että voisin saada yhden ihana ystäväisen edes jollain tapaa takaisin elämääni. Nyt vaan kädet ristissä toivotaan, että en onnistu pilaamaan tätä toista kertaa. 

En edes enää tiedä, mikä mun pointti loppujen lopuks oli. Mutta pitäkää kiinni ystävistänne, puhukaa asioista ja kuunnelkaa toisianne. Erimielisyydetkin voi yleensä selvittää, ja useimmiten se on sen arvoista. Ja vaikka tulee uusia ystäviä, niin älkää unohtako kokonaan vanhoja, muistakaa mitä he teille ovat merkinneet. Antakaa ystävillenne se arvo ja kunnioitus, minkä he ansaitsevat. 

Rakastakaa, niin teitäkin rakastetaan. 

--

Olen ollut kaksi vuotta sitten kovin fiksu. Monta kertaa olen tuon jälkeenkin pohtinut sitä, miten muutokset elämässä vaikuttavat ystävyyssuhteisiin. Gambiassa viettämäni aika ei juurikaan muuttanut ystävyyssuhteitani. Loppujen lopuksi välimatkalla ei ole merkitystä, ainakaan nykymaailmassa, kun on muita keinoja pitää yhteyttä. Juttelen useammin kaukana asuvien ihmisten kanssa kuin niiden lähellä olevien. 

Viime vuosina eniten ystävyyssuhteisiini on vaikuttanut muuttoni Helsinkiin. Jyväskylä - Helsinki väli ei tokikaan ole pitkä, mutta jotenkin se on tullut joissain suhteissa väliin. Kaipaan ystäviäni Jyväskylästä - olemisen helppoutta ja sitä, että aina oli joku jonka luo mennä tai joka tuli meille kyläilemään. On minulla toki ystäviä Helsingissäkin. Korvaamattomia ystäviä, jotka ovat läsnä ja kulkevat rinnalla. Mutta täällä elämä on kiireisempää ja välimatkat hankalampia, tai siltä se ainakin tuntuu. Lieneekö ihmiset itse tekevät asioista hankalampia ja elämästä kiireistä vai miten. Kumoan näköjään itse edellisessä kappaleessa sanomaani - kyllä välimatkalla on merkitystä. Se voi erottaa tai lähentää. Arjessa unohtuu välillä myös ystävät, aika lentää eteenpäin niin vauhdilla, että ei huomaakaan kuinka kauan on kulunut. Unohtuu poimia puhelin käteen ja soittaa ystävälle.

Moni ystävistäni on kesän aikana ilmaissut huolensa siitä, miten suhteemme tulee muuttumaan mieheni tullessa Suomeen. Onhan iso muutos myös ystävyyssuhteilleni se, että en olekaan yksin. Moni on sanonut jopa pelkäävänsä tätä uutta tilannetta - ilmeisen usein käy niin, että uusi parisuhde vie mennessään eikä ystävää enää näe ollenkaan ilman uutta puolisoa. En tahtoisi, että minusta tulee yksi noista ihmisistä, mutta vielä en voi tietää. En tahtoisi olla kotona toisen kyljessä nyhjäävä, mutta tahdon kuitenkin. Aika näyttää, mitä on tulema.

Nyt. 

Nauttikaan ihanasta aurinkoisesta sunnuntai päivästä. Soittakaa ystävälle ja kertokaa hänelle kuinka tärkeä hän on. 

Aurinkoiseen päivään sopivaa musiikkia; 


(Ainakin kerran aiemmin olen tämän jo jakanut, mutta kun..!)

3 kommenttia:

  1. Mitä tossa laulussa lauletaan?

    Hanna-Maire

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei tuo Mandinka ole ihan hallinnassa, niin en oikein osaa vastata. S sanoi, että siinä lauletaan yhteisöstä ja yhteisöllisyydestä - siitä, miten se kestää. Suoraan suomennettuna laulun nimi on jotakuinkin "Jumalan luomaa".

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan