What a happy surprise

Hetki kirjoittamiselle - hetki itselle. 

Viimeisen viikon aikana olen kirjoittanut blogia lähinnä pääni sisällä. Huomaan, että tänne on ikävä. 

En muista, milloin viimeksi olisin ollut näin paljon liikenteessä. En ole kovin montaa hetkeä ehtinyt istua sohvan nurkassa, mikä on muuten viimeisiltä kuukausilta melko tuttu paikka. Ja on kivaa, olla yhdessä ja touhuta.

Huomioita ja hetkiä viimeiseltä viikolta;

--

Pientä arjen luksusta on se kun istutaan sohvalla yhdessä - toinen katselee jalkapalloa ja toinen naputtelee tietokoneella. Välillä täytyy vielä vilkaista että toinen oikeasti on tuossa, vaikea kun sitä on ajoittain tajuta (edelleen).

--

Kun kaksi tärkeää kohtaa. Mieheni ja veljeni vihdoin toisensa tapasivat sunnuntaina, kun juhlittiin syntymäpäiviäni. Minua pelotti ja taisi muitakin osapuolia hieman jännittää, mutta hyvin meni! 

--

--

Seikkailtiin Suomenlinnassa. Seurana ihana ystäväperhe. Mieheni työnteli välillä lastenvaunuja avuksi, minä mietin millaista on, jos meillä joskus on perhe.

--

Mieheni sai ensimmäisen oikean kirjeensä. Sosiaaliturvatunnus ja virallisesti merkintä rekisteriin, että hän asuu Suomessa. Ihanaa, kun asiat menevät eteenpäin.

--

Tutustuttiin Malminkartanon jätemäkeen. Voi hymyä kun toinen sai juosta portaita ylös alas ja treenata. Itsekin hieman innostuin.

--

--

Olen Turussa. Pohdin illalla, että jäänkö yöksi vai ajelisinko takaisin kotiin. Tulen siihen tulokseen, että ajan kotiin. Matkalla tulee viestiä, että kotona ollaan jo menossa nukkumaan. Enhän kertonut, että päätin tulla yöksi kotiin. Sängystä kuuluu unisen ihmettelevä ääni kun suljen oven ja pieni karvainen kaveri meinaa lentää portaat alas. Onnea tulla kotiin, kun joku siellä odottaa.

--

Palaan töistä kotiin, väsyneenä pitkän päivän jälkeen. Ajan autolla pihaan ja vastassa on iloinen koira ja iloinen mies. Kotona on siivottu ja keitetty kuppi teetä. 

--

Meillä opiskellaan Suomea, leikitään koiran kanssa, treenaillaan (yksin ja yhdessä), opetellaan uusia asioita ja ollaan vaan yhdessä. Tuleehan niitä yhteentörmäyksiäkin toki, mutta silti onni yhdessäolosta vie voiton. Mietin tuossa viimeisten kuukausien aikana paljon tätä odotusta ja ihan totta on se, että odotus lopulta palkittiin.