Mielipiteistä

Minä olin eilen onnellinen.

Minulle tärkeä, sydäntä lähellä oleva asia sai arvoisensa ratkaisun. Minun mielestäni rakkaus voitti. 

Olin kuitenkin myös surumielinen seuratessani eilen äänestyksen jälkeen käytyä keskustelua. Oikeastaan olen ollut hämilläni tästä keskustelusta koko ajan. 

Minulle asia on ollut alusta lähtien selvä - kannatan tasa-arvoista avioliittolakia. Kannatan sitä juurikin tasa-arvoisuuden sekä rakkauden takia. En ymmärrä vastapuolen argumentaatiota, koska ne ovat minulle olleet melko typeriä argumentaatioita. Myönnän sen, että tässä asiassa olen kapeakatseinen, mutta toisaalta hyväksyn myös vastapuolen näkemyksen. En siis ymmärrä, mutta silti hyväksyn.

Moni tasa-arvoista avioliittolakia vastustava on tuntunut kokevan, että heillä ei saisi olla sitä mielipidettä, mikä heillä on. Varsinkin jos kyse on ollut nuorista ihmisistä. Sitä minä en ymmärrä. Tokikaan en myöskään ymmärrä tasa-arvoisen avioliittolain vastustavien selityksiä, ovathan ne itselleni ihan huuhaata. Mutta siltikin hyväksyn tuon eriävän mielipiteen - eihän minun tarvitse olla siitä samaa mieltä.

Toisaalta on molemmin puolin kyse asiasta, joka tulisi hyväksyä. Jokaisella ihmisellä tässä maailmassa on omat tunteensa ja niiden kautta omat tunnekokemuksensa. En minä, etkä sinä ole oikeutettu väheksymään toisen tunnekokemusta - ymmärsimme sitä itse tahi emme. On kyse suvaitsevaisuudesta myös siinä mielessä, että on valmis hyväksymään toisen mielipiteen. Tuntuuhan se pahalta, jos toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet - tiedän sen kokemuksesta. Mutta toisaalta se ei ole sinulta pois, vaan siltä toiselta henkilöltä, jos hän ei kapeakatseisuudessaan voi hyväksyä. 

Tässä maassa on Timo Soini, Päivi Räsänen sekä tuhansia muita asian vastustajia. On toisaalta Jani Toivola, Arja Juvonen, minä sekä tuhansia muita asian puolustajia. Me joudumme kaikki olemaan vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, halusimme sitä tai emme - jotta siihen pystyisimme, on tärkeää hyväksyä. Vastustajien tulee hyväksyä se, että maailma muuttuu ja maailmassa on muitakin kuin heteroita. Toisaalta meidän puolustajien tulee hyväksyä se, että kaikki eivät vielä ymmärrä - ovathan seksuaalivähemmistöt yhteiskunnassamme vielä melko nuori asia. Luulen, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät sitä ymmärrä. Mutta toisaalta jos katsotaan historiaan, oli homoseksuaalisuus vielä ihan hetki sitten jopa laitonta - pitkälle ollaan siis tultu. Unohtamatta sitä faktaa, että monissa maissa homoseksuaalisuus on edelleen laitonta ja siitä voidaan tuomita kuolemaan (tässä hyvä artikkeli aiheesta). 

Minusta on rikkaus se, että omassa ystäväpiirissäni on tähänkin asiaan liittyen monta mielipidettä. On meitä puolustajia, toisaalta on vastustajia ja löytyy myös niitä, joille asia on melko yhdentekevä. Saamme aikaan rakentavaa keskustelua, jossa kunnioitetaan kaikkien mielipiteitä. Välillä toki saamme myös riidan aikaan, varsinkin jos niin tahdomme - mutta yleensä tuollainen riita ei vie asiaa juurikaan eteenpäin. Monessa asiassa olen valmis myös katsomaan omaa mielipidettäni - tarvittaessa sitä myös muuttamaan pystyn, jos asia minulle tarpeeksi hyvin perustellaan. 

Maailma tarvitsee muuttuakseen mielipiteitä, jotka myös riitelevät keskenään. Muutenhan jumiutuisimme tähän.

Toinen asia, joka minut eilen sai surulliseksi oli uutinen siitä, että lähes 3000 ihmistä erosi kirkosta eilisen päivän aikana. Ja miksi? Siksi, että arkkipiispamme Kari Mäkinen oli rohkea ja toi esille oman henkilökohtaisen mielipiteensä. Tuon mielipiteen moni ilmeisesti tulkitsi kirkon mielipiteeksi. Jaksan odottaa sitä päivää, kun ihmiset ymmärtävät, että kirkko ja yhteiskunta eivät kuitenkaan kävele täysin käsi kädessä, eikä kirkko ole kukaan yksittäinen ihminen. Suomen evankelisluterilainen kirkko tekee uskomattomat määrät hyvää työtä yhteiskuntamme eteen, mutta me emme osaa sitä arvostaa tarpeeksi. Kirkon kautta moni on saanut apua myös tilanteessa, jossa yhteiskunta ei ole enää auttanut. Kirkko tekee paljon hiljaista työtä, joka näkyy kuitenkin monen perheen elämässä. On surullista se, että ihmiset eivät tätä ymmärrä ja eroavat kirkosta sen hetkisen keskustelun takia. Sama tapahtui taannoin pahamaineisen "homoillan" jälkeen. Edit: Pointtini oli siis se, että vaikka Kari Mäkinen on asian puolella (jee!), niin kirkko tekee omat ratkaisunsa avioliittoon vihkimisen/siunaamisen suhteen. Jos nämä eronneet olisivat pysyneet kirkossa ja suostuneet käymään sitä rakentavaa keskustelua, voisi kirkko esimerkiksi jatkaa samalla linjalla kuten tähänkin saakka.

Tulipa rönsyilevää ajatuksen virtaa. Kaiken kaikkiaan se, mitä tahdon sanoa oli kai se, että katsokaa kuplanne ulkopuolelle. Avatkaa silmät ja korvat, kuunnelkaa toinen toistanne. Olkaa valmiit muuttamaan mielipiteitänne. Ollaan rakentavia, jotta tämä maailma kehittyisi.