Pages

Koti-ikävä

lauantai 27. joulukuuta 2014

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun kaikki on oikeastaan ihan hyvin, mutta silti jotain puuttuu? Sellaisen kaipuun - ikävän.

Minä poden pahemman laatuista koti-ikävää - ikävää Gambiaan. Oikeastaan tuntuu tyhmältä sanoa niin, koska en ole loppujen lopuksi kovinkaan pitkää hetkeä kutsunut tuota maata kodikseni. Mutta silti. Sydämeni se on vienyt täysin. 

Kaipaan sitä tunnetta, kun astuu ulos lentokoneesta ja lämpö hyökyy vastaan. Sitä äänimaailmaa ja niitä hajuja. Sitä bussia lentokentällä, mistä puuttuu takaikkuna. Niitä miehiä, jotka tuppaavat auttamaan matkalaukkujen kanssa, heitä jotka aina hätistelen pois. Kaipaan niitä tyhjänpäiväisiä jutusteluhetkiä ihmisten kanssa, ihan vain ohi kulkiessa. Kaipaan tuulenvirettä joka sekoittaa tukkaa taksin ikkunasta. Kaipaan koiria ja vuohia tien varsilla. Kaipaan lapsia jotka leikkivät pihoilla. Kaipaan sitä afrikkalaista värimaailmaa, joka muodostuu taloista, ihmisistä, vaatteista ja luonnosta. Kaipaan markkinoiden hulinaa. Kaipaan hiekkaa varpaiden välissä ja Atlantin aaltoja. Kaipaan perhettä ja ystäviä. Kaipaan ruoanlaittoa siskon kanssa. Kaipaan jopa sähkökatkoksia ja pimeitä iltoja kynttilänvalossa. 

Ikävä on. 

Jotenkin tämä pimeä, pitkä ja väsynyt joulukuu on lisännyt ikävän ihan omiin mittasuhteisiinsa. Lähes päivittäin tuon asian kotona esille - josko lähdettäisiin reissuun? Odotin mieheni tänne tuloa, koska ajattelin että sitten voidaan matkustaa johonkin muuallekin. Kuvittelin olevani kyllästynyt ainaiseen Gambiassa ravaamiseen, mutta nyt huomaan että en olekaan. Tällä hetkellä meillä vain eriää mielipiteet reissusta melko kovin - mieheni kun ei vielä tahdo takaisin Gambiaan matkata. Minkä ymmärrän toisaalta hyvin - hän tahtoo ensin integroitua tänne kunnolla ja vasta sitten mennä takaisin kotiin. Toki saan kuulemma itsekseni matkustaa, mutta se ei tunnu jotenkaan hyvältä ajatukselta. Jos sitten ensi talvena viettäisi jonkun kuukauden Afrikan auringossa. Mutta nyt se ei paljon lohduta. 

Jo moneen kertaan kulutettuja kuvia, mutta aina vaan rakkaita sellaisia:












Mitä siellä ikävöidään? 


6 kommenttia:

  1. Mä ajattelin myös ettei sitä ikävää tulisi, kun ollaan nyt yhdessä koko perhe, mutta niin sitä vaan ajatukset välillä kääntyy Gambiaan. F taitaa myös ikävöidä kotiin..T. A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa kuvittelin minäkin! Mutta jotenkin todella vahvasti tällä hetkellä on kaipuu Gambiaan. Täytyy pian päästä :)

      Poista
  2. Viimeksi joulupäivänä pähkäiltiin, että koska päästäisiin reissuun. Kaksi tuttua perhettä tällä hetkellä Arikassa ja täytyy myöntää, ettei yhtään haittaisi olla matkassa mukana.
    Toppapukuun lapsen ahtaminen alkaa ihan vähän tympiä ja vitsit, että tekisi hyvää saada annos aurinkoa!!

    TOisaalta eikö ole ihanaa, että on paikka minne ikävöidä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoa iholla kaivataan myös täällä. Sellaista kokonaisvaltaista lämpöä :) Aina voi toki mennä saunaan :D Mutta onhan se ihanaa, että on paikka ja ihmisiä ketä ikävöidä.

      Poista
  3. Täällä ikävöidään sitä samaa kuin sielläkin. Miten voi olla koti-ikävä jos kerran on jo kotona? Tai sitten se koti on siellä missä sydänkin. Olisin voinut hyvin itse kirjoittaa samat ikävän kohteet kuin sinäkin - nähdään näköjään Gambia hyvin samalla tavoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen miettinyt - miten voi olla koti-ikävä kotona. Mutta niinhän se on, siellä on sydän. En muista Gambiassa ikävöineeni näin vahvasti Suomeen. Ehkä sekin kertoo jotain :) Sinä onnellinen onneksi pääsit hetkeksi kotiin ja toivottavasti jaat kuvia meille ikävöijille :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan