Torstaina suunnattiin illalla lentokentälle. Yllättäviä, joskin hauskoja kohtaamisia kentällä kaksin kappalein - kannattaa kysyä ennemmin kuin katua. Tuntia myöhemmin laskeuduttiin Rovaniemelle - on se parhaimmillaan hyvin jouhevaa tuo matkaaminen. Vastassa oli ihana ystävä ja yllättävän lämmin sää.
Vietettiin viikonloppua oleillen - yhdessä. Edellisen kerran ollaan yhdessä vietetty aikaa kaksi vuotta sitten Gambian auringon alla. Neljästä oli tullut jo viisi ja (jos Luoja suo) ensi kerralla viidestä on tullutkin seitsemän. Ihmeellinen on tämä elämä.
Minä omaksuin uuden roolin mummina. Yllättäen tämä minulle siunaantunut rooli tuli, mutta ilolla sen otin vastaan. Onhan mummi kuulemma maailman paras tyyppi, en siis ihan huonoon joukkoon päässyt. Monta kertaa etsittiin napaa ja nenää, rakenneltiin majoja, istuttiin potalla ja luettiin kirjoja. Kuinka uskomattoman paljon voikaan tuollainen pieni ihminen antaa tällaiselle isommalle.
Ihanaa oli huomata se, miten pienelle lapselle on normaalia, että on tummia ja vaaleita ihmisiä. Olen itse törmännyt Gambiassa siihen, että lapsi on säikähtänyt omaa valkoisuuttani. Mieheni on törmännyt samaan ilmiöön täällä Suomessa. Tuolle pienelle ihmisen alulle oli kuitenkin harvinaisen normaalia, että ihmisiä on monen näköisiä/värisiä. Valloittava on se ajatus, että paitsi omille lapsilleni, myös ystävien ja suvun lapsille todennäköisesti kasvaa tuo samainen ymmärrys siitä, että kaikenväriset ihmiset ovat normi. Valitettavasti kun tuo ei vielä kaikille normi ole, mutta ehkä tulevaisuudessa.
Käytiin tapaamassa joulupukkiakin. Jonotettiin muiden turistien joukossa. Laskettiin vähän mäkeä ja käytiin tutustumassa poroihin. Turistiin paikallisen poromiehen kanssa kaikenlaista - esimerkiksi erilaisista kulttuureista. Kovasti kyseli hän, millaisia tyyppejä nämä gambialaiset ovat. Kerrottiin, että ovat sellaisia Afrikan suomalaisia - unohdettiin mainita, että ilman alkoholia.
Kokkailtiin rinnakkain peri suomalaista ja gambialaista ruokaa. Syötiin kotona ja ulkona. Herkuteltiin tryffeleillä ja turistiin teekuppien äärellä.
Keräiltiin voimia loman päätteeksi siis. Tänään jo palattiin työmaalle. Tämän viikon missiona on pakata laatikoita. Katsotaan mitä kaikkea aarteita löytyykään. Viime viikolla jossain flowssa pakkasin jo ensimmäisen laatikon - on riisuttu koristeet ja kuvat pois, paljaalta näyttää hyllyt. Onneksi tällä kertaa pienemmästä isompaan.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille siellä ruudun takana!
Olipa kiva törmätä yllättäen, ja todellakin hyvä että kysyit! :D Kuulostaa siltä, että Rovaniemen reissu on onnistunut, se on aina kiva kuulla. Sääkin oli oikeastaan aika kiva :) Meidänkin loma on lopuillaan ja suunnataan tänään päivälennolla kohti etelää. Vähän haikeina, niin kuin aina, mutta toisaalta, koti se on siellä etelässäkin, ja joku jo odottamassa ikävässä.
VastaaPoistaNähdään nyt ihmeessä sitten kunnollakin vaikka kahvikupin ääressä joku kerta!
Tsemppiä muuttoon! :)
VastaaPoista