Pages

Vanhasta uuteen

torstai 5. maaliskuuta 2015

Sunnuntaina herättiin ajoissa. Unihiekkaa silmissä, mutta silti jännittyneenä ja odottavana. Maltettiin hoitaa aamuhommat ja syödä aamupalaakin, sitten ajeltiin kohti uutta. Pimpotettiin ovikelloa, vielä ovessa ihan vieraat nimet. Juteltiin entisen asukkaan kanssa ja saatiin avaimet - oman kodin avaimet. Jäätiin kaksin ja ihmeteltiin. Kierreltiin pitkin tyhjiä kaikuvia huoneita. Istahdin keskelle olohuoneen lattiaa ja naurahdin - uusi olohuone on lähestulkoon isompi kuin vanha asunto kokonaan. Soitettiin naapurista ystävät käymään, ihmettelemään meidän kanssa. Pieni (iso) puolivuotias konttaili pitkin tyhjiä huoneita - mukavaa menoa, kun mikään ei tule tielle. Kierreltiin ja kaarreltiin. Siivottiin ja suunniteltiin. Illalla vielä kömmittiin vanhassa kodissa sänkyyn ja pohdittiin tulevaa.

--

Maanantaina pakattiin. Pestiin vielä pyykkiä ja siivottiin uutta. Tukijoukot Jyväskylästä pesivät ikkunatkin. Käytiin tervehtimässä vilkuttelijoitakin - hyvin normaalisti ja tasaisesti kasvavat, jonkin sortin nyrkkeilymatsi oli meneillään heillä. Illalla taas kömmittiin sänkyyn vanhassa - viimeistä kertaa. Haikea olo oli, onhan tuo meidän pieni luolasto ollut ensimmäinen yhteinen kotimme. Vaikka aika on jo jatkaa matkaa, on se silti outoa. Ihana koti, jota jää ikävä.

--

Tiistaina pakattiin loppuun. Vintiö oli ihmeissään - piilotteli pöydän alla tai kömpi syliin. Itse osoittelin paikkoja ja organisoin, kun ei saa nostella. En asiasta suuremmin jaksa kyllä valittaa, mielelläni selkääni säästelen. Kummisetä tuli isolla autolla ja sinne ne tavarat upposivat. Olivat lisääntyneet edellisen muuton jälkeen, ihan kaikki ei kyytiin mahtunut. Uudessa purettiin. Oli asunto täynnä laatikoita. Sänky saatiin paikalleen ja pedattiin puhtaisiin lakanoihin. Kirjat löysivät tiensä hyllyyn ja keittiön kaapit täyttyivät. Kun kaikki oli sisällä tilattiin muuttopitsat ja syötiin osa seisaalleen, osa lattialla istuen. Sohvalla vuorotellen nostettiin jalkoja ylös ja huokaistiin. Apujoukot lähtivät illansuussa ja meidän pieni perhe jäi uuteen ihmettelemään - tähän on tie johtanut. Illalla kömmittiinkin sänkyyn uudessa. Väsyneinä, mutta onnellisina.

--

Keskiviikkona jatkui jo arki. Vintiö jäi yksin uuteen, ihmeissään ja surullisena. Iltapäivällä käytiin vanhassa hakemassa loppuja tavaroita. Mies seikkaili paikalle bussilla vintiön kanssa - ei ollut raaskinut jättää pientä enää yksin kotiin, kun oli ollut niin reppana. Kotimatkalla pohdittiin uusia hankintoja. Kokkailtiin ensi kertaa uudessa keittiössä ja syötiin olohuoneen lattialla. Mies sai elämänsä ensimmäisen pääsiäismunan.

-Tässä.
- Kiitos. Mikä tämä on?
- Se on pääsiäismuna. Easter egg. My favourite one.
- Okei. Is it boiled already?
- Open and you'll find out.

Siinä istui mies olohuoneen lattialla Kinder munan kanssa. Avattuaan naureskeli kysymykselleen. Iloisena nautiskeli suklaata - joskin totesi suklaan olevan hänelle liian makeaa. Minä uhrauduin ja söin loput. 

--

Pikkuhiljaa alkaa uusi näyttämään ja tuntumaan jo kodilta. Tutut tavarat ja rakkaat - jälkimmäinen ensimmäistä tärkeämpi. Niistä on tehty koti. 

Ehkä jopa kuvamateriaalia tiedossa myöhemmin. Kun vielä kaikki on järjestyksessä ja puhtaana. Aurinkokin niin kauniisti jo paistaa joinain päivinä. 

4 kommenttia:

  1. Mahtavaa, toi on niin parasta! SIlloinkin, kun tavaraa on vielä joka paikassa ja kaikki on sekaisin. Oma koti, huh! Joku päivä kenties meillekin :) Onnea! Kuvat on toivottuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) On kyllä melkoisen jännittävääkin ollut tämä viikko. Hämmentäviä hetkiä ja tutustumista uuteen ympäristöön. Kuvia tulee joskus, kun saa ne kaikki tavarat paikalleen :D Mutta kyläänkin saa tulla, voin keittää sen kupposen kahviakin :)

      Poista
  2. Voi vitsi. Ihanan kutkuttavaa uutta alkua, uusia alkuja. Oman yhteisen kodin rakentaminen on haaveissa täälläkin. Siis nimeomaan niiden tyhjien huoneiden täyttäminen yhdessä alusta asti. Onnea uuteen kotiin siis!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) On ihanaa kyllä rakentaa uutta kotia yhdessä, on se kuitenkin erilaista. Onneksi meillä myös sisustusmaku jotenkin hämmentävän hyvin täsmää, niin ei tule tappeluita :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan