Kiehtova Dakar

Matkattiin Dakariin syksyllä 2012, kun asuttiin Gambiassa. Gambiasta pääsee suht kätevästi autokyydillä Dakariin - matkaan menee kaiken kaikkiaan noin 8 tuntia, mistä 5 tuntia on autossa istumista (muistaakseni). Minulle Dakar on jäänyt mieleen erityisesti varmaan sen takia, että se oli minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen matka - silloin vielä seurustelumme oli suht alkutekijöissään. 

Kirjoitin silloiseen blogiini tuosta reissusta;

Dakar jo ihan kaupunkina on täysin eri maailma kun Gambia, tai esim Banjul. Oli hiukkasen hämmentävää tän Gambiassa oleilun jälkeen pamahtaa jokseenkin länsimaiseen ympäristöön. Pienen ihmisen pää meinas ihan mennä sekaisin siinä.

Minun kokemukseni mukaan Dakariin matkatessa kannattaa varata hotelli etukäteen. Meillä ainakin oli suuria vaikeuksia löytää majapaikkaa ja ensimmäisen yön vietimmekin melko kaameassa hostellissa. Lopulta vietimme kolme yötä Hotel Oceanic nimisessä hotellissa, joka oli aivan mainio. Kaunis, hieman ranskalaistyyppinen hotelli hyvällä paikalla - voin suositella, jos moinen paikka vielä pystyssä on! 

Ja keksittiin, että mistä Hitchcock sai päähänsä tehdä linnut elokuvan ! Aivan varmasti käynyt on Dakarissa hän. Ihan käsittämättömän paljon lintuja, ällöttävää. Varsinkin ihmiselle, joka ei linnuista yhtään tykkää. Ne kirjaimellisesti paskoo päälle, että kannattaa varautua. Mein hotellin vieressä vielä kaiken iloks oli iso marketti, missä myytiin kalaa joka totta kai houkutti lintuja lisää.

Minusta Dakar oli mainio kaupunkikohde - hieman erilainen kuin Euroopan suurkaupungit, mutta kuitenkin melko lähellä. Senegal on manner Afrikan läntisin kaupunki ja myös merkittävä satamakaupunki. Historiaa Dakarissa on paljon, erityisesti Íle de Gorée, kaupungin edustalla sijaitseva saari, on kuuluisa historiastaan. Gorén saari toimi pitkään orjakaupan keskuksena läntisessä Afrikassa. 

Astuttiin eka kertaa melkein kolmeen kuukauteen Afrikan mantereelta pois ja käytiin katsastamassa Île de Gorée. Kaunis paikka. Kun rantauduttiin, niin tuli sellain fiilis että ois yhtäkkiä saavuttu etelä Eurooppaan.

Goréella kannattaakin ehdottomasti käydä, jos Dakariin eksyy. Aivan mielettömän kaunista ja kaiken lisäksi historiallisesti mielenkiintoinen paikka. Saarelle pääsee kätevästi lautalla satamasta - vähän sama kuin Suomenlinnaan matkaisi. Goréella myytiin myös paljon taidetta, minua on jäänyt harmittamaan eräs sinne jäänyt taulu - ei mahtunut laukkuun eikä matkabudjettiin. Katujen varsille ripustetut taulut olivat kuin ihana ulkoilmagalleria ja myyjien kanssa oli mukavaa jutustella. Miehet innostuivat saarella jalkapallopeliinkin paikallisten lasten kanssa. Tutustuttiin orjakaupan historiaan museossa ja syötiin lounasta pienessä paikallisessa ravintolassa. 

Pääkieli Dakarissa on ranska - englannilla pärjää auttavasti. Hymyllä ja hyvällä asenteella pääsee kuitenkin pitkälle, vaikkei ranskaa puhuisikaan. 

Ravintolassa ruoan tilaamiseen voi tarvita neljää kieltä ja seitsemää ihmistä. Meitä asiakkaita oli neljä ja tarjoilijoita kolme, kielinä käytettiin englantia, ranskaa, espanjaa ja wolofia. Lopputuloksen voitte arvata; ei saatu sitä, mitä tilattiin.

Tutustuttiin Dakariin pääasiassa kävellen ympäriinsä. Kierreltiin mieheni kanssa katsomassa esimerkiksi Dakarin suurinta moskeijaa ja seikkailtiin rannan tuntumassa nauttien merituulesta. Viimeisenä päivänä ennen kotiinpaluuta ajeltiin taksilla tutustumaan Senegalin tunnetuimpaan monumenttiin - Monument de la Renaissance africaine. Tuo Vapauden patsaan kokoinen monumentti paljastettiin vuonna 2010 Ranskan siirtomaavallasta vapautumisen 50-vuotis juhlapäivänä. Sittemmin olen kuullut tuosta monumentista monenlaista kommenttia - sen on esimerkiksi rakentaneet pohjoiskorealaiset rakentajat, mikä on herättänyt kritiikkiä. Myös patsaan symboliikkaa on kritisoitu erityisesti Senegalin muslimien keskuudessa - kaiken kaikkiaan patsaan on nähty edustavan Afrikan huonoa hallintopolitiikkaa. Plus että silloinen presidentti toivoi monumentista rahasampoa ja vaati itselleen 35 prosenttia patsaan matkailutuloista. Että sellainen patsas. Mutta hienohan se oli silmälle. 

Gambiasta matkustettaessa saa myös kokea jotain, mitä en muista kenenkään muualla kokeneen - correct me if I'm wrong. Nimittäin;

Ylitettiin valtion raja hevoskyydillä!

--

Kursiivilla olevat tekstit on poimittu vanhasta blogistani, tekstistä, jonka kirjoitin tuon matkamme jälkeen.

Eilisen poliittisen kiukun vuoksi tämän viikon kohde ilmaantui siis vasta tänään tiistaina - ensi viikolla ehkä palaamme ruotuun ja maa vaihtuu jo maanantaina.