Puhutaanpa politiikkaa

Minä pidän politiikasta; se kiinnostaa ja kiehtoo kaikessa kieroudessaan. Onhan politiikka (tai ainakin suomalainen) sellaista aikuisten hiekkalaatikkoleikkiä - kuka vie kenenkin lelut ja kenen leikki kantaa pisimpään. Olen toisaalta myös varovainen puhuessani politiikasta, koska kuitenkin kunnioita jokaisen näkemystä, vaikken samaa mieltä olisikaan. Nautin kyllä myös sellaisesta poliittisesta keskustelusta jossa saan tuotua väriä ihmisten muuten niin kovin mustavalkoiseen maailmaan. Olen monta kertaa tämänkin kevään aikana suunnitellut kirjoittavani jotain politiikasta ja vaaleista, mutta olen kuitenkin tehnyt tietoisen valinnan pitää sanaisen arkkuni kiinni. Eilisen jälkeen olen kuitenkin niin kiukkuinen, että en enää jaksa olla hiljaa.

Menetin nimittäin eilen uskoni ihmisiin -  tarkemmin ottaen 5544 suomen kansalaiseen, jotka äänestivät erään nimeltä mainitsemattoman perussuomalaisen jatkokaudelle. 

En kannata perussuomalaisia puolueena noin ylipäänsä (yllättävää, eikö?), mutta pääasiassa minulle ei myöskään ole mitään heitä vastaan. Ko. puolueesta löytyy myös suhteellisen täysjärkistä porukkaa ja on heidänkin ohjelmissaan ihan yllättävän fiksujakin ajatuksia. Kaiken kaikkiaan ihan kuraa ja mieluummin heittäisin heidät ulos koko eduskunnasta, mutta täytyy yrittää nähdä niitä hyviäkin puolia. 

En voi muuten sanoa, että sataprosenttisesti kannattaisin mitään puoluetta, jokaisesta löytyy jotain huomautettavaakin. Joku totesi vaalien alla, että et voi löytää ehdokasta, jonka kanssa olisit 100 prosenttisesti samaa mieltä, jos et itse asetu ehdolle. 

Mutta vaikka perussuomalaisista löytyy ihan täysjärkisiäkin, on siellä myös jokunen läpimätä omena - ainakin poliittisessa mielessä. Yritän olla arvottamatta ihmisiä, joita en tunne, mutta voin sanoa että ainakaan eräs uudelle kaudelle päässyt kansanedustajamme ei saa minulta mitään positiivista kommenttia. Loppuviimein on jopa ihan sama, mitä asioita edustaja ajaa ja onnistuuko hän vai ei - kunhan tekee työnsä! Minua raastaa nimittäin lähestulkoon eniten tuossa ko. edustajassa se, että hän ei ole kautensa aikana tehnyt yhtikäs mitään - paitsi ryypiskellyt kuppiloissa, iskenyt nuoria tyttöjä ja heitellyt idioottimaisia kommentteja. Sellaisen ihmisen nuo 5544 ihmistä äänestivät uudestaan eduskuntaan. Katselin eilen ihan mielenkiinnosta hänen vaaliohjelmaansa ja ajattelin, että jotainhan siellä täytyy olla - voin kertoa, että ei ole. Yhtään mitään hän ei ole saanut aikaan, eikä hänellä minun silmääni ole edelleenkään mitään sanottavaa. Videohaastattelussa esiintyi humalaiselta/krapulaiselta vaikuttava mies, joka ei osannut sanoa mitään. Minua suoraan sanottuna vituttaa se, että minun verovaroistani (correct me if I'm wrong) maksetaan tuollaisten ihmisten tähtitieteelliset palkkiot. 

Hienoja kommentteja hän ainakin heittää jo heti alkuun;

"Äänestäjäni haluavat pitää Suomen suomalaisena. Ei tämä ole mikään beduiinien maa."

Minä kohdistan kiukkuni näistä vaaleista täysin tuohon yksilöön. Samalla iloitsen siitä, että edustajistoon pääsi monta, monta, monta hyvää ehdokasta, jotka varmasti tulevat tekemään töitä. Iloitsen siitä, että kannattamani Vihreät saivat lisää paikkoja ja iloitsen siitä, että edustajistoon saatiin hieman lisää väriä tälle kaudelle. Annan tuolle mädälle yksilöllekin mahdollisuuden, ei voi väittää etten olisi reilu, annan hänelle nimittäin mahdollisuuden näyttää, että hänestä on johonkin. 

Minua ilahduttaa myös se, että kansanedustajiksi valikoitui uusia nuoria kasvoja. Kannattaisin ehkä itse kansanedustajille jonkinlaista rajoitusta kausissa - saataisiin kenties vietyä tätä maata hieman paremmin eteenpäin, jos eduskunnassa ei kaudesta toiseen istuisi pelkkiä samoja naamoja. Antavatko vanhat konkarit uusille mahdollisuuden? Politiikka on hieno ura, mutta voi sitä tehdä muullakin tapaa kuin istumalla Suomen eduskunnassa - EU on tuonut mahdollisuuksia ja miksipä ei voisi vaikka ryhtyä jonkun uuden edustajan mentoriksi omien kausiensa jälkeen. 

Ylen sivuilta voi muuten tsekata, paljonko "kaltaisiasi" on eduskunnassa - minun kaltaisiani on kaksi kappaletta. 

Kenties pääsen tästä yhden ihmisen aiheuttamasta vitutuksesta yli ja opin suhtautumaan tuohon tulevaan hallitukseenkin - mielenkiinnolla odotan, mitä siitä tulee. Hieman pelokkaana kuitenkin. Onneksi on mahdollisuus muuttaa muuallekin, en nimittäin tiedä haluanko kohta enää elää tässä maassa, joka alkaa pikkuhiljaa olemaan suvaitsemattomuuden kehto - ainakin poliittisesti. 

Mitä mieltä siellä oltiin tuloksista?



8 kommenttia

  1. Saanko jakaa tän fesessä?

    En osaa sanoa nyt mitään muuta. Niin nappiin sanoitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha anna mennä vaan. Vaikka se onkin vähän jännittävä ajatus :o

      Poista
  2. Jos tuossa kaltaisuus-jutussa kysyttäisiin myös siviilisäätyä ja/tai seksuaalista suuntautumista, kaltaisiani ei olisi yhtään. Mutta on siellä sentään yksi toinenkin sateenkaari-yh, että ehkä mä lasken sen kaltaisuudeksi sukupuolesta ja iästä välittämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mietin samaa, tai esimerkiksi puolison kansalaisuutta jos kysyttäisiin, niin ei löytyisi ketään. Mutta on kuitenkin aika kiva, että sieltä sentään löytyy hieman erilaisuutta - voisivat olla myös kaikki +50 vuotiaita miehiä..

      Poista
  3. Perus(kes)kusta oli joku laittanut someen. Verhot vielä kiinni, kotona, kokoan vielä itseäni. Mutta iltapäivällä menen metsään katsomaan sinivuokkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pientä itsensä kokoamista tarvittiin tänä aamuna. S ihmetteli myös mielialojani ja yritin parhaani mukaan avata tätä asiaa - lienekö onnistuin.. Sinivuokot ja metsä kuitenkin aina piristää! Toivottavasti sinunkin päivässäsi paistaa jo aurinko.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos :) Olen onnellinen, että minua ymmärrettiin, kun tuntui ajatukset olevan ihan solmussa tuossa vaiheessa.

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.