Babybrains

Lähipiirissäni on paljon pikkulasten äitejä, joista moni on valittanut, että vauva-aikana menettää aivonsa. Alkuun kun on niin huumassa, ettei muista muuta kuin vauvan ja se on ainoa asia, mistä osataan puhua. Usein tuntuukin siltä, että äidit ajautuvat porukoihin, joissa on "hyväksyttävää" puhua ainoastaan vauvoista ja niihin liittyvästä. Myönnän itsekin joskus tunteneeni oloni ulkopuoliseksi silloin, kun ympärillä on ollut vain pienten lasten äitejä - eihän sitä voi oikein ymmärtää kokematta.

Sama ilmiö tulee muuten miehille inttiaikana - jokin asia täyttää pään niin täydellisesti, että ei muusta osata puhuakaan. Myös inttiaikana jätkäporukassa hengaaminen voi olla "ulkopuoliselle" raskasta. Inttitarinoita kerrotaankin sitten loppuelämän ajan ja ne saavat lähes legendaarisen sävyn - samaan tapaan taidetaan puhua synnytyskertomuksista. 

Mutta se aivojen menetys. Synnytyksen jälkeen, vauva-aikana, on ihan ymmärrettävääkin menettää hetkeksi kaikki ajatustoiminta. Luulen, että väsymys ja hormonihuurut vievät sen verran mennessään. Moni sanoo myös, ettei muista mitään esikoisensa ensimmäisestä vuodesta - tuo kommentti kertonee mielestäni paljon siitä, millaista myllerrystä arki mahtaa ollakaan. Ehkä muistinmenetys on myös elimistön puolustuskeino, koska jos kaiken muistaisi, niin kuka hankkisi enää lisää lapsia. Ymmärrän siis toisaalta myös heitä, jotka kolmen kuukauden vauva-arjen jälkeen haluavat palata "elävien kirjoihin" ja suuntaavat esimerkiksi takaisin töihin. Keski-Euroopassa tuollainen käytäntö on melko yleistä, joskaan ei välttämättä aina ole lähtöisin äidistä. 

Tämä kaikki siis tiedossa synnytyksen jälkeen - tai niin kuvittelin. Kukaan ei nimittäin kertonut, että babybrain voi iskeä jo odotusaikana. Olin aiemmin suhteellisen skarppi ja hyvämuistinen, mutta tällä hetkellä hämmästyn aamuisin jos vielä muistan oman nimeni. Muistan minulle kerrotut asiat keskimäärin viisi minuuttia. Eli jos tällä hetkellä lupaan jotain, ei kannata kovin suurta luottoa laittaa asian toteutumiseen. Jotkin asiat vain karkaavat ihan täysin päästäni, johonkin toiseen todellisuudeen todennäköisesti. 

Mielenkiinnolla odotan millaista muistinmenetystä on tiedossa näiden kahden tyypin synnyttyä. 

Onko tähän parannuskeinoa? 




4 kommenttia

  1. Venaa että ensin synnytät ne lapset ja hoidat imetyshommelit. Sitten kun imetyksen lopettaa, sillä varauksella että lapset nukkuvat jo suhteellisen hyvin, normaali olo alkaa palailla. :) Mutta ei tämä tarkoita tietenkään sitä, että eläisi jossain ihan toisessa todellisuudessa koko ajan. Lähinnä siis sen tajuaa silloin, kun yhtäkkiä tajuaa että olo on kyllä tosi paljon skarpimpi kuin pitkään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä odotellessa siis :D Toivoin vain tämän alkavan vasta sitten synnytyksen jälkeen..

      Poista
  2. Itse kapinoin hulluna sitä "sumussa kulkemista" ja yritin jotenkin olla muka tosi skarppi. Mutta (kuten ehkä muistat, haha, tekstejäni lukeneena) meidän vauva-aika oli kaikkea muuta kuin ihanaa pilvenhattaraa. Näin jälkeenpäin ajatellen, en kyllä oikeasti muista juuri mitään ensimmäisistä kuukausista.
    Sitten taas, niinhän se luonto hoitaa. Äidin on tarkoituskin keskittää pienoisiin heidän synnyttyä. Elämä saa (ja minun mielestä sen pitääkin) muuttua, kun saa lapsen.
    Mutta sitten taas, en minä edelleenkään jaksa puhua vain lapsesta. Sellaiset äidit hieman kyllästyttävät minua, jos rehellinen olen. Elämässä on paljon muutakin ja muitakin. On hyvä kuunnella myös esim. lapsettomia ystäviään. Eri ystävien kansa erilaisia asioita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kapinahenkeä! Se kuulostaa hyvältä, vaikkei ihan sitten onnistunutkaan. Kyllähän elämä muuttuu ja tosiaan pitääkin muuttua, kun lapsen saa - mutta ei tahtoisi ihan kokonaan unohtaa tätä "vanhaakaan" elämää. Ehkä tuollainen kuvailemasi tasapaino on se paras ratkaisu, eri ihmisten kanssa eri juttuja.

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.