Banaaninkasvatusta

lauantai 2. toukokuuta 2015

Joku joskus sanoi;

Osta ensin kasvi. Hoida ja huolehdi siitä.

Kun olet saanut kasvin pidettyä hengissä kaksi ja puoli vuotta, ota koira. Hoida ja huolehdi siitä.

Kun olet saanut kasvin ja koiran pidettyä hengissä vielä viisi vuotta, olet valmis suunnittelemaan lasten hankkimista. 

Eri variaatioita löytyy monia, mutta perusajatus on sama. 

Minä en oikein koskaan ole onnistunut edes kasvien kanssa. Uskalsin silti ottaa koirankin ja hän saavuttaa kesällä kahdeksan vuoden iän. Niitä lapsiakin uskalsimme alkaa toivomaan ja pian he näkevät päivänvalon. Missä siis mättää kasvien kanssa? Sen sanon, että harmittaa, etten ole perinyt äidiltäni viherpeukaloa - hän saa kaikki kasvit kukoistamaan. 

Minun ansioluetteloni kasvien suhteen on aika lyhyt ja ytimekäs, eikä mitenkään kovin valoisa. Jonkin kukan joskus ostin, mitä mainostettiin helppohoitoisena ja pitkäikäisenä - se kuoli valehtelematta kahdessa viikossa. Viirivehkan saan pidettyä hengissä, koska sehän ei kuole millään. Joskus minulla oli myös melko pitkäikäinen ja hyvinvoiva rahapuu, mutta se ei selvinnyt muutosta etelään. Orkideat ovat minulle kuin leikkokukkia, kestävät vaihtelevasti keskimäärin noin kuukauden. Mutta jaksan yrittää, koska pidän niin kovin kukkasista ja kaikenlaisista kasveista. Tahtoisin niin kovin kukoistavia kasveja ja kukkia talon täyteen. Sormet syyhyää parvekkeen laiton suhteen näin kesän kynnyksellä - haaveissa olisi minimunakoisoa ja -kesäkurpitsaa. Tomaattia joskus kokeilin, mutta se raukka kuoli antamatta satoa jo puolivälissä kesää.  

Tällä hetkellä minulla on kuitenkin missio. Sain nimittäin mieheltäni lahjaksi banaanin. Olen toiveikas sen selviytymisen suhteen ja olen päättänyt, että yritän kaikkeni. Ehkä saadaan joskus vielä omia banaanejakin! (Ei vissiin kovinkaan todennäköistä, mutta aina saa toivoa.) Miehenihän tituleeraa itseään suvereenisti banaaniexpertiksi, koska Gambiassa kasvatteli pihallaan paljonkin banaaneja. Tämä lieneekin vain testausta, että kannattaako hänen antaa banaanejaan minun huomaani jahka joskus Gambiaan muutetaan. 

Minä aloitin banaaninkasvatuksen googlettemalla ohjeita;

- banaani tykkää tilasta, joten minäkin istutin omani isompaan ruukkuun

- banaani ei saa kuivua, eli altakastelevan ruukun sai tämä meidän kaveri

- banaani tykkää sumuttelusta, imee siis kosteutta ilmeisesti myös lehtien kautta




Täytyy muistaa sumutella tätä kaveria ainakin ajoittain. Kylässä piipahtanut äitini jo huomauttikin, että lehtien ruskeat reunat viittaavat siihen, että huoneilma on banaanillemme liian kuivaa. 

Olen vakuuttunut, että tämä pysyy vielä elossa ja kasvaa isoksi ja voimakkaaksi! Rakkaudella ja huolenpidolla.

Pidän teitä ajantasalla banaanin kasvusta ja voin jakaa hyväksi havaitsemiani vinkkejä. 

Onko teillä kenties hyviä banaaninkasvatusvinkkejä? 


2 kommenttia:

  1. Gambiassa F:n mummo kasteli banaanipuut päivittäin aina aamunsarastaessa, joten taitavat tarvita vettä runsaasti.. Sillämpäivän mittaan banaaneille kaadettiin myös siivousvedet yms.... Näyttävät nykyään kukoistavan tuottavan banaaneja paljon...T. anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä on banaani hengissä! S oli sitä mieltä myös, että päivittäin pitäisi kastella. Todettiin kuitenkin, että näillä lämpöasteilla riittää muutama kerta viikossa. Sumutellaan kyllä päivittäin!

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan