Meidän kaksosraskaus

30 viikkoa takana, 10 jäljellä. 

Meidän tyypit saavuttivat torstaina 30 viikon rajapyykin. Isojakin jo alkavat olla - reilun 1,3 kg kumpainenkin. Muutenkin kaikki näyttää ja tuntuu hyvältä - ei ole viitteitä siitä, että tyypit vielä haluaisivat ulkomaailmaan, mikä on ainakin äidistä aivan loistava juttu. 

Moni on ihmetellyt, että olenko ihan valtavan kokoinen, kun kaksi kasvaa sisälläni. Sf-mitta oli neuvolassa nyt 33 cm, mikä on ilmeisesti jonkin verran normaalia suurempi, mutta ei nyt mitenkään vielä valtaisa. Kai se vaikuttaa, että olen suhteellisen pitkä eikä raskauden aikana ole painoa tullut lainkaan lisää - pysynyt myös vatsan kasvu kurissa. Vaikka itse tunnen oloni jo suht valtavaksi ja ajoittain (aika usein) olo on hieman tukala. 



Ylempi kuva kahden viikon takaa eli viikkoja 28 ja alempi tältä viikolta.

--

Me saimme tietää odottavamme kaksosia ensimmäisessä ultrassa viikolla 10. Hämärästi muistan sen tilanteen - miten itsekin tajusi, että kuvassa on jotain "vikaa". Mieheni oli asiastaan jo aivan varma alusta asti, nimittäin siis siitä, että kaksoset on tulossa. Itse olin hiukan skeptisempi ja ehkä toivoin sitä harjoituskappaletta alkuun. Muistan, että oli hämmentävää ottaa vastaan kätilön (itseasiassa kahdenkin) iloa ja onnitteluja, kun itse oli vielä uutisesta aivan sekaisin. 

Monta asiaa kertoivat kätilöt jo tuolloin ensimmäisellä kerralla, joskin niistä suurin osa meni toisesta korvasta sisään ja toisesta suoraan ulos. Saimme uuden ajan ultraan viikolle 12. Meidän tyypeillä on yhteinen istukka, mutta erilliset lapsivesipussit, mikä on vaikuttanut seurantaan. Pääpiirteittäin siis sanotaan, että mitä enemmän vauvoilla on yhteistä, sitä tiuhempaa seuranta on. Me olemme käyneet ultrassa pääsääntöisesti kahden viikon välein - rakenneultra oli normaalisti noin viikolla 20. Koska tyypit ovat alusta asti kasvaneet suht tasaisesti, ei ole ollut suurempaa tarvetta tiuhentaa seurantaa ja edelleen käymme Naistenklinikalla kahden viikon välein. Kertoipa joku kätilöistä, että parhaimmillaan ovat jotkut käyneet pari kertaa viikossa seurannassa. Neuvolan puolella seuranta on ollut sama kuin yhtä odottavilla. 

--

Muuten tämä meidän raskaus on kai sujunut samalla tapaa kuin yhtäkin odottavilla. Tähän asti vauvat ovat myös kasvaneet suht samaa tahtia kuin jos olisi vain yksi, mutta nyt kasvun voi odottaa hidastuvan hieman loppua kohti. Olen ilmeisesti päässyt fyysisten oireiden suhteen suhteellisen helpolla. Pahoinvointia minulla ei ole ollut laisinkaan ja muutenkin fyysinen vointi on ollut hyvä. Väsymys on kyllä vaivannut alusta asti, mutta luulen, että osaltaan siihen on vaikuttanut henkinen kuormitus. Iskias-hermo vaivasi muutaman viikon, mutta onneksi helpotti aikanaan. Liitoskipuja on ollut jo useamman viikon, mutta eivät nekään ole suuremmin elämää haitanneet. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet hengittämisen puolesta raskaita - meinaa istuessaankin hengästyttää, kun kohtu painaa keuhkoja jotenkin. Kaikenlainen liikunta on jäänyt aika minimiin jo, pieniä kävelylenkkejä jaksaa vielä tehdä. Lieviä supistelujakin on jo havaittavissa, erityisesti jos on pitkään liikenteessä/jaloillaan. Mutta suurimmaksi osaksi aika helpolla - pitkään ainoa "oire" oli väsymys, eikä oikein osannut ajatella edes olevansa raskaana. 

Katsotaan miten loppuaika tulee sujumaan.

-- 

Olen kiinnittänyt huomiota erääseen seikkaan tässä raskausaikana ja ajattelin kysellä, mitä ajatuksia se teissä herättää. Nimittäin; minun vai meidän vauva/raskaus?

Usein ihmiset kyselevät laskettua aikaa ja usein kysytäänkin, että "milloin sinulla on laskettu aika?" Pyrin aina vastaamaan, että "meillä on laskettu aika..". Mutta olenko siis ainoa, jota häiritsee tässä asiassa sinuttelu, koska onhan kyse yhtä lailla mieheni lapsista. Eräs tuleva isä aikanaan ilahtui, kun kysyin häneltä heidän laskettua aikaansa ja kertoi, että usein kysytään "milloin vaimollasi on laskettu aika?". Äitihän on toki se, joka synnyttää, mutta onko vain minusta ikävää jos isä/puoliso sivuutetaan tällä tavalla. Jos siis tiedät, että isä/puoliso on kuvioissa mukana, minusta on mukavaa huomioida myös tämä - onhan syntymä aika ihmeellistä myös hänelle. 

12 kommenttia

  1. Olit näköjään päässyt julkisuuteen myös Kela-Kertun Facebook-sivujen kautta :)

    MIelenkiintoinen ajattelutapa tuo "me". Itse taitaisin kyllä kysyä isältä, että "koska hänellä on laskettu aika?", koska yhdistän sen niin vahvasti fyysiseen synnyttämiseen, jota isä ei kuitenkaan suorita. Näen siis raskauden ja lapsen /lasten saamisen sinäänsä eri asiana, ja kyselen kyllä aktiivisesti isiltäkin - ehkä eri sanamuotoja käyttäen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olin! Kela osaa yllättää :) Eilen hämmennyin totaalisesti yhtäkkisestä kävijämäärä piikistä, tänään sitten selvisi syykin.

      Tuo on jännä, koska itse jotenkin jaan asian niin vahvasti mieheni ja itseni välillä. En tiedä. Jakaa selvästi mielipiteitä :D En minäkään vallan loukkaannu, vaikka joku kyselisi minun laskettua aikaani, mutta jotenkin oudolta se silti tuntuu.. Ehkä molemmat tavat ovat yhtä "oikeita", jokainen tavallaan.

      Poista
  2. Ihana vauvamasu <3 Oli kiva kuulla teidän kuulumisia, kaikkea hyvää myös loppuajalle :) Olette usein mielessäni vaikka en teitä tunnekaan kuin blogin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä me ehkä vielä nähdään ihan oikeastikin!

      Poista
  3. Mullakin herätti ajatuksia tuo, että onko raskaus/vauva minun vai meidän. Raskaus kaikkine oireineen on mun mielestä minun, mutta odotus muuten ja vauva tietysti yhteinen :) Siksi mun mielestä onkin kivempi sanoa, että me odotetaan vauvaa kuin vain että mä olen raskaana. Laskettua aikaa kysyessä kuulostaa myös ehkä mukavammalta tuo "koska teillä on la?" koska ihan samalla lailla isäkin sitä lapsen syntymää odottaa :) Tätäkään en ollut aiemmin tullut ajatelleeksi!

    En tiedä liittyykö ihan aiheeseen, mutta joskus kuulee että miehellä isäksi kasvaminen alkaa kunnolla vasta lapsen synnyttyä, kun taas äidille se vanhemmaksi tuleminen on jotenkin konkreettisempaa jo raskausaikana. Sitä lasta kuitenkin kantaa sisällään sen 9 kk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ajattelen minäkin! Raskaus ja kaikki oireet ovat kyllä minun, mutta ihan yhtälailla syntymää odottaa mieheni. Mutta minusta on mielenkiintoista, kuinka eri tavalla sitä ihmiset ajattelevatkaan. Ymmärrän tavallaan molempia ajattelutapoja, mutta jotenkin oma tuntuu paremmalta :D Varmasti on totta tuokin, että isästä tulee isä tavallaan vasta lasten syntyessä, kun taas äiti on äiti jo lasta kantaessaan..

      Poista
  4. Vihdoin mahakuvia!! :) Mukava kuulla että olet säästynyt niiltä ei niin mukavilta odotus ajan tuntemuksilta. Itse kävin läpi sekä ensimmäisessä että tässä meneillään olevassa toisessa raskaudessa ihanat "krapula viikot". Mikä helpotus se olikaan kun olo palasi normaaliksi muutama viikko sitten :D

    Minä olen kyllä aina ihan ajattelematta kysynyt " milloin teillä on laskettu aika" ja nyt kun oikein ajatuksen kanssa ajattelee niin niinhän se juuri onkin.

    Oikein paljon tsemppiä viimeiselle kympille! Se on jännää aikaa kun h hetki on jo niin lähellä mutta silti vielä on matkaa jäljellä. Kaikkea hyvää teille kaikille neljälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Voin sitten viimeisillä viikoilla esitellä vielä todennäköisesti valtaisaa vatsaani :D Välillä tämän kanssa elo on kyllä jo haastavaa nyt, en niin kovin innoissani odota tulevia viikkoja.. Mutta joo, fyysisesti olen päässyt suht helpolla :) Äitini kyllä muistaakseni on kertonut, että ei hänelläkään ollut pahoinvointia yms - lieneekö sekin jotenkin perinnöllistä.

      Ja kiitos! Onnea sinne myös odotukseen :) Milloin teidän pienokaisen pitäisi syntyä?

      Poista
    2. Kiitos,meille odotetaan marraskuun vauvaa :)

      Poista
  5. Ihanat kuvat (sanoin nyt täälläkin :) ).
    Mä rupesin oikein mielessäni kuvittelmaan tilannetta, että näen raskaana olevan naisen ja kysyn laskettua aikaa, kysymys menisi näin: "milloin teillä on laskettu aika". Mutta itse asiassa musta tuntuu, että mä jotenkin miellän siihen "me"-sanaan äidin ja vauvan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Hauska näkökulma tuo äiti+vauva=me, vaikkakin aika totta myös! Silti minä edelleen haluan sen mahdollisen puolisonkin liittää kysymykseen mukaan, enkä tosiaan tiedä miksi tämä on minulle niin iso asia..

      Poista
    2. Joistain asioista vain joskus tulee, noh, joitakin asioita. On hyvä, että isä pidetään mukana lasketussa ajassa.
      Pakko muuten kertoa: M. oli tosi pettynyt, kun jossain vaiheessa täsmensin, että vaikka Suomen terveydenhuolto on aikamoisen taidokasta, laskettu aika on silti vain arvio. "No miks niiden pitää sitten tommosta mennä sanomaan" ... :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.