Mitä vauvat kuulee?

Vauvan kuulo alkaa kehittyä kohdussa jo viikolla 16. Noin viikolla 26 vauva alkaa jo reagoida kuulemiinsa ääniin. Tuosta eteenpäin aina syntymään saakka vauva kuuntelee ympäristönsä ääniä ja loppuraskaudesta jo muodostaa kuulemansa perusteella muistijälkiä. Äidin äänen vauva kuulee kaikkein voimakkaimmin ja vastasyntyneet tunnistavatkin usein äitinsä äänen. 

On tutkittu, että lapsen kielen kehitys alkaa jo kohdussa. Vauvalle voi tarjota äänielämyksiä jo odotusaikana esimerkiksilukemalla satuja ääneen, laulamalla tai kuunetlemalla musiikkia. Jos perheessä puhutaan useampaa kieltä, voi vauvaa totuttaa jo kohdussa tähänkin. Esimerkiksi toinen vanhemmista voi jutella vatsalle eri kielellä, jolloin lapsi tottuu kielen intonaatioon ja muistaa sen myös synnyttyään. 

Raskausaikaa ei myöskään kannata viettää täydessä hiljaisuudessa, nimittäin silloin myös vauva tottuu hiljaisuuteen. Syntymän jälkeen arkea voi helpottaa, jos vauva on esimerkiksi tottunut nukkumaan hälinässä jo odotusaikana. Toisaalta kohdussa kasvavaa vauvaa tulee tietyllä tapaa myös suojella ympäristön ääniltä - nimittäin äidille epämukava ääni on epämukava todennäköisesti myös vauvalle. 

Itse en ole alkanut vielä laulelemaan tai lukemaan vauvoille. Jotenkin se tuntuu vieraalta. Kovin vähän muutenkaan juttelen vauvoille, enemmän mieheni komentelee heitä kun he innostuvat riehumaan. Mutta on hauska ajatella, millaisessa äänimaailmassa he kasvavat. Meillä kuunnellaan esimerkiksi paljon musiikkia ja luulen, että nämä tyypit tulevat tunnistamaan synnyttyään Elastisen ja Fatoumatta Diawaran sävelet. Erityisesti ensin mainittu raikaa meillä suhteellisen usein -  sekä kotona että autossa. Tuo meidän perheen mieshenkilö myös avoimesti tunnustaa rakkauttaan Elastiseen - joskus tunnen jopa lievää mustasukkaisuutta. Vauvat varmaan osaavatkin synnyttyään kääntää katseensa eteenpäin ja suupielet ylöspäin.

Meillä soi myös usein tuo ihana Fatoumatta ja monet muut länsi-Afrikkalaiset sävelet. Harrastan ajoittain myös salaista uskontokasvatusta kuuntelemalla virsiä - joskin itse silloin rentoutuessani tyypit alkavat vallan riehumaan. Musiikkikasvatus on kaikenkaikkiaan alkanut jo näin varhaisessa vaiheessa - eikä se ole ollenkaan huono juttu. 

Meidän arjessa on muitakin ääniä, joita uskon tyyppien tunnistavan synnyttyään. On nimittäin tutkittu, että esimerkiksi sisarusten nimet ovat saattaneet piirtyä vauvan muistiin jo ennen syntymää, koska niitä arjessa usein kuulee. Meillä tuon vintiön nimi tulee usein esille ja varmaan vauvat sen oppivat tunnistamaan. Toisaalta myös vintiön haukkuminen on arjen äänimaailmaa, joten toivon, että vauvat tottuvat siihenkin jo ennen syntymäänsä - se helpottaisi arkea kovasti. 

Täytyisi alkaa juttelemaan vauvoille enemmän, vaikka se tuntuukin vähän oudolta. En tiedä, miten tuon miehen saisi vatsalle tarinoimaan - se muuten vasta oudolta tuntuukin. Ehkä jatketaan musiikin kuuntelua ja odotetaan, että tyypit ovat ulkomaailmassa ennen kuin aletaan tarinoimaan. 






4 kommenttia

  1. Mä en ainakaan osannu mahalleni kauheesti jutella. Eniten loppuraskaudesta kun komensi lopettamaan potkimista tai hikkaa :D Mutta kyl tota kuulemisjuttua tuli mietittyä vielä töissä ollessani, meillä kun oli siellä aikamoinen melske ja huuto päällä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin se tuntuu hassulta, jutella itsekseen. Vaikka toisaalta, teen sitä muutenkin suht paljon :D Kai nuo muutenkin tottuu minun ääneeni, en kuitenkaan ihan hiljainen ole. Mutta teillä varmaan on ollut aika melske töissä! Mutta milläs viikoilla jo jäit pois töistä, jos poju ei ainakaan keittiö traumoja ehtinyt saada :D

      Poista
  2. Aikoinaan masuasukin (jo aika ison) kanssa olin katselemassa ilotulitusta. Pikkuinen tuli paukkeesta todella levottomaksi, ja oli muuten jännä tunne vaistota lapsen tunnetila vain liikkeiden perusteella. Sen vain tiesi, ja poishan sieltä piti kesken lähteä. Edelleenkään tuo lapsi ei pidä kovista äänistä lainkaan, postiluukun kolahdukseen totuttelukin on vienyt oman aikansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän ei siis pitänyt kovistä äänistä ennen syntymääkään. Aika jännittävä ilmiö! Meidän tyypit ei onneksi reagoi esim tuon riiviön haukkumiseen, olen toiveikas että eivät kovin välitä asiasta synnyttyäänkään.. Mielenkiintoinen on tämä ihmiskeho kyllä kaikenkaikkiaan.

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.