Näppärät näpit

torstai 25. kesäkuuta 2015

Alkuvuosi meni käsitöiden osalta melkoisessa hiljaiselossa. Osasyynä tähän oli aikanaan kaupalta tarttunut olkapääkipu, joka jostain syystä äityi pahemmaksi. Toisaalta oli myös yleinen väsymys ja olotila oli melkoisen apea, niin ei tehnyt edes mieli puuhailla. Muuton jälkeen pikkuhiljaa alkoi taas innostamaan langoilla leikkiminenkin. Myös ompelukone kotiutui takaisin Helsinkiin ja innostuin ompelusta kymmenen vuoden tauon jälkeen. Hurruttelin tehdä pari peittoa ja yhden mekonkin naapurin prinsessalle. Kankaita olisi iso kasa, mutta ompelu on jäänyt paitsioon kun ei niillä kankailla sitten kovin pitkälle pääsekään - tarvitsisi olla resoria ja kanttinauhaa ja vetoketjua ja kaikenlaista. Laiska kun olen, niin kangaskauppaan asti en ole vieläkään viikkojen suunnittelusta huolimatta päässyt. Ehkä vielä saan käytettyä nuokin kankaat, kun muut oheistarvikkeet löytyvät. 

Mutta onneksi lankakasoja on kertynyt useampia, joten neulomis- ja virkkaamispuuhiin löytyi tarpeita. Tilauksessa on varmaan pari vuotta jo ollut kaverille matto, mutta vielä meinaa olla tuo matonkude liian painavaa virkattavaa olkapäälle. Kuteet on ostettu myös silloin pari vuotta sitten, ehkä joskus vielä saadaan valmiskin tuote toimitettua. Pitäisi myös virkkailla jonkinlainen peitto tai istuinsuoja keinutuoliin - sitä suunnittelin myös matonkuteesta, joten sekin jäänee toistaiseksi odottamaan. Mutta pari peittoa olen saanut aikaan ja eilissä päivänä valmistui uusi Hippo. Nyt on muksuille molemmille omat halittavat, joskin nuo ovat melko kookkaita kavereita, joten hetken saavat lapset kasvaa ensin. 







Siinä kevään tekeleitä - tuo kukkaispeitto on oma lempparini! 

Näistä viimeisistä pinkeistä unelmista taitaa tulla pöllö, mutta katsellaan tuleeko matkalla muita ideoita. Erehdyin jakamaan Facebookissa kuvaa Hipoista, joten nyt olisi myös kolme sellaista tilauksessa - en kylläkään luvannut minkään sortin toimitusaikaa, koska luulen että kädet on täynnä jotain muuta kuin lankoja tässä kuukauden sisällä. 

Mies ehdotteli, että jäisin vain kotiin ja virkkaisin ammatikseni - yritin selittää, ettei se olisi niin kannattavaa ja hän alkoi suunnitella toiminnan jonkinlaista mekaanistamista. Minä en kovin tästä innostu, ehkä jatketaan ihan harrastelijapohjalta. Makuhan tästä touhusta menisi, jos alkaisi ihan työkseen tehdä. Minulle on melkein parasta terapiaa tuo väreillä leikkiminen ja oman kädenjäljen näkeminen - siis leipomisen lisäksi. 

3 kommenttia:

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan