Terveisiä kuplasta!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Elämä on keskittynyt viimeisen kahden viikon ajan melko pitkälti kotiin. Se ei sinällään minua häiritse, vaan elelen vielä ihan onnellisesti kuplassani. Tehtiin kerran jo seikkailu ja lähdettiin koko perheen voimin Prismaan asti. Neidit oli kiltisti ja nukkuivat koko reissun - itse sain vähän itsevarmuutta. En nimittäin ollut ajatellut, että olisi näinkin stressaavaa ajatus liikkumisesta kahden pienen kanssa. Lähikauppaan ollaan uskallettu jo parikin kertaa, ihan ilman iskääkin. Ihan lähilähikauppaan tämä äiti kerran lähti yksinäänkin - paljon pitemmälle ei vielä sydän anna periksi lähteä. Vaikka iskä ehdottikin, että lähtisin hoitamaan asioita Itikseen saakka itsekseni - se tuntui kuitenkin pahalta jo ajatuksen tasolla. Neuvolaan vaunuiltiinkin jo, tosin melkoisessa rapakunnossa on tämä mamma ja tuo viiden kilometrin kävelylenkki vei tehokkaasti voimat. 

Mutta täällä arjen kotoisassa kuplassa on hyvä olla. Ei sitä paljon kaipaakaan muualle, vaikka toisaalta kaipuu seikkailemaan on suuri. Tänään haaveilin jo Tukholman reissustakin taas - ehkä syksyllä toteutetaan. Jos saisi vaikka mummon ja vaarin suostuteltua matkaan mukaan. 

Aina ajoittain joku tulee vierailulle kuplaan, mikä ilahduttaa. Joskin olen huomannut, että ihmiset aristelevat tulla kylään ja ovat kovin varovaisia. Sanoinkin eräälle ystävälle, että hyvä kun tuppautuu kylään - itse en nimittäin osaa enää suunnitella pitkälle tai kutsua erikseen ketään kyläilemään. Päivät ovat jokseenkin yhtä harmaata massaa, mitä rytmittää vain nuo vielä viikoittaiset neuvolakäynnit. Mielellään me vieraita vastaan otetaan, mutta parhaiten se toimii niin, että toinen ilmoittaa vaan tulevansa. 

Kuplan huono puoli on ainoastaan se, että ei oikein tiedä mitä muualla tapahtuu ja mitä muille kuuluu. Huomenna ajateltiin lähteä katsomaan suuren maailman menoa ja suunnataan ihan Helsingin keskustaan asti. Käydään matkalla sairaalan kautta ottamassa neideille ensimmäiset rokotteet - äiti tarvitsisi tähän asiaan melkoista tsemppiä, kauhistuttaa jo valmiiksi! 

Mutta sellaista meille. Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? 

2 kommenttia:

  1. Oi toi kuulostaa just niin ihanalle kuplalle kuin kuuluukiin. Itsehän olin ihan paniikissa ensimmäisestä vaunulenkistä, kuplailin ihan huolella melko pitkään. Näin jälkeenpäin aatellen, hyvä niin. Maailma kyllä odottaa ja sen kuulumisetkin. Sitä kerkiää.
    Ei kannata tehdä mitään, mikä ei itsestä tunnu hyvälle, jos ei ole jotenkin ihan välttämätön pakko.

    Ihanaa vaaleanpunaista kuplaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Hämmennyin itsekin miten ihanuutta ja vaaleanpunaisuutta kommenttini huokuikaan, vaikka itse kyllä koin sen vauva-ajan aika monena muunakin värinä kuin hempeänä kuplana :D.

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan