Usko vanhemmuuteen

maanantai 31. elokuuta 2015

Törmäsin Ylen sivuilla mielenkiintoiseen artikkeliin, mikä herätti pohtija luonteeni.  

Artikkelissa pohdittiin esimerkiksi kasvatusvastuuta. On nimittäin huomattu, että osa vanhemmista on ottanut paineita muista vanhemmista ja luovuttaa kasvatusvastuutaan liiaksi esimerkiksi päivähoidolle ja kouluun. On suunniteltu vanhempainkoulua, jonka tarkoituksena olisi saada vanhemmat luottamaan omiin kykyihinsä kasvattajina.

Mielenkiintoinen aihe ja melkoisen ajankohtainen sanoisinko. Minusta ihannetilanteessa kasvatusvastuu kyllä jakaantuu - perheen, muun lähipiirin, koulun, päiväkodin, harrastusten ja esimerkiksi naapureiden välille - mutta päävastuu on ensisijaisella huoltajalla. On vanhemman (=huoltajan) vastuulla ainakin yrittää kasvattaa lapsestaan yhteiskuntakelpoinen yksilö - eihän siinä välttämättä onnistu paraskaan, mutta yritystä pitää olla. 

Minulle on useampaan otteeseen sanottu, että minusta tulee hyvä äiti. En kiellä, etteikö se tuntuisi hyvältä, mutta kritisoin silti tuotakin kehua vähän. Nimittäin kuka voi ennustaa tulevaa? Minulla on ehkä lähtökohdat siihen, että minusta voisi tulla hyvä äiti, mutta toisaalta tulevaisuus on avoin kirja, jonka juoni voi muuttua nopeastikin. En usko, että kukaan lähtökohtaisesti on huono äiti - uskon, että lasta suunniteltaessa tai odottaessa jokainen pyrkii olemaan paras äiti lapselleen. Toki meitä ihmisiä on erilaisia ja näemme maailman vähän eri tavalla jokainen. Mutta siis lähtökohtaisesti tahtoisin ainakin uskoa, että jokainen haluaa lapselleen parasta. 

Mutta niin, tuossa artikkelissa tuotiin esille esimerkiksi sitä, miten valaa uskoa omaan vanhemmuuteen. Uskoa siihen, että tietää mitä tekee ja uskoa siihen, että se oma tapa on hyvä. Esille tuotiin esimerkiksi sosiaalisen median tuomat paineet ja niiden kohtaaminen. Tottahan se on toisaalta - paineita tulee joka puolelta. 

Facebookissa hehkutetaan esimerkiksi maailman parasta lomareissua ja jaetaan kuvia onnellisen näköisestä perheestä auringon alla. Ladataan kuvia hienoista gourmet aterioista ja jaetaan linkkejä luomuruoasta. Esitellään itse tehtyjä vaatteita ja leluja, jotka keräävät satoja kommentteja ja kehuja. Puhumattakaan blogimaailmasta ja siellä esiintyvistä tarinoista ja ilmiöistä - kaunis tahraton koti ja aina viimeisimmän muodin mukaan puetut lapset ja vanhemmatkin.

Luohan se paineita - ainakin minulle. Miten itse pystyn vastaamaan tuohon kaikkeen? Miten pystyn olemaan täydellinen vanhempi? Siksi ehkä mieltä ylentääkin kommentit siitä, miten hyvä äiti minusta tuleekaan. Toisaalta ajoittain nuo kommentit tulevat jotenkin vähän puun takaa - nimittäin minä en loppuviimein usko, että sillä on kovin paljon merkitystä vanhemmuuden kannalta syökö lapsi kotona tehtyä luomuruokaa vai kaupan pakastepitsaa. Monessa muussa asiassa tuo merkkaa, mutta en usko sen kovin paljon vaikuttavan siihen, millainen yksilö lapsesta kasvaa. On nimittäin totta, että meillä muksujen tuskin tarvitsee kovin usein syödä kaupan pullaa ja villasukatkin saa mamma tehtyä itse, mutta tekeekö se minusta hyvän äidin? 

Toisaalta on taas tehty kovin helpoksi se vastuun kaataminen päiväkoteihin ja kouluihin. Onhan siellä koulutetut ammattilaiset, jotka tietävät mitä tekevät - mutta missä menee se raja, mikä on heidän opetettavissaan ja mikä pitäisi opettaa kotona? Jos kotona ei kielletä esimerkiksi kiroilua, niin voidaanko odottaa, että koulussa opettajat saavat tavat lapsille opetettua? Toisaalta taas päiväkodeissa ja kouluissa mennään tiettyjen kriteerien mukaan - vähän kuin neuvolassa on se kirottu käyrä, jonka mukaan lapsen tulisi kasvaa. On minusta myös kohtuuttomia jotkut vaatimukset, mitä lapselle ja vanhemmalle asetetaan päiväkodeista ja kouluista. Taaperon pitäisi jaksaa istua pöydässä odottamassa kun muut syövät lounaan loppuun. Pitäisi osata pukea ja sitoa kengännauhat itse jo niin kovin pienenä. Jos et näitä taitoja osaa, niistä huomautellaan - mikä aiheuttaa huonommuuden tunnetta sekä lapselle että tämän vanhemmalle. 

Päiväkodeissa jo pienellä lapsella on "kehityskeskustelu", missä käydään läpi lapsen oloa ryhmässä. Ymmärtääkseni paljolti tuosta palautteesta on niitä kehityskohtia - keskitytään siihen, mikä ei näennäisesti ole ikätasoista, sen sijaan että keskityttäisiin siihen, missä lapsi on hyvä. Se olisi minusta paljon parempi sekä lapselle että vanhemmalle - olenko ajatukseni kanssa ihan yksin? Annetaanko sekä lapsille että vanhemmille suhteellisen kohtuuttomia vaatimuksia? Annetaanko lapsien kasvaa lapsina, vai vaaditaanko heiltä ikätasoon nähden melko isoja saavutuksia? Unohdetaanko se, että jokainen lapsi on yksilö ja kasvaa omaa tahtiaan? Ja toisaalta luottaako yhteiskunta ja koulujen sekä päiväkotien henkilökunta vanhempien kasvatukseen? Kunnioitetaanko perheiden kasvatusta yhtä paljon kuin ammattilaisten? Voiko siis oikeastaan edes ihmetellä sitä, että moni vanhempi ei luota omiin taitoihinsa - vaaditaanhan meiltä melko kohtuuttomia asioita. 


2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus! En ehtinyt vielä lukea artikkelia johon viittasit, mutta nuo sinun omatkin sanat herätti ajatuksia :) Meillä taisi jonkinlainen kehityskeskustelu olla keväällä. En oikein muista millä nimellä sitä sitten kutsuttiin, mietin vain että olikohan se tuo josta puhuit. Ajattelin siis siitä vain sanoa, että se ainakin käytiin tosi hyvässä hengessä, ja tosiaan juuri tuosta keskusteltiin, että kuinka meidän tyttö siellä päiväkodissa sopeutuu ryhmään ja päiväkodin rytmiin ja sellaiseen, ja myös siitä, että miten kotona sujuu. Tuntuu, että meillä on tässä asiassa käynyt tosi hyvä tuuri, kun päiväkodin henkilökunnalta saa kuulla paljon kehuja tytön käytöksestä ja kehityksestä, mutta sitäkään ei jätetä kertomatta jos joku asia jotenkin huolestuttaa. Uskon että tämä on sellainen asia joka vähän vaihtelee päiväkoti-kohtaisesti, eli voihan olla sellaisiakin paikkoja, joissa keskitytään vain kaikenlaisiin "ongelmiin"... Mutta itse siis koen, että ei ainakaan päiväkodin puolesta ole ollut liian korkeita odotuksia lasta kohtaan eikä meitä vanhempiakaan kohtaan :) Huomaan kyllä työntekijöiden välillä eroja tässä asiassa, eli kai siinä sitten näkyy myös se heidän oma persoonallisuus ja suhtautuminen lapsiin ja näiden vanhempiin.

    Sosiaalisesta mediasta ja niistä ulkopuolisista paineista vielä sen verran, että kai sitä vain pitää yrittää olla vertailematta itseään ja omaa perhettään muihin, ja opettaa myös lasta tekemään samoin. Itse käytän omaa lasta tavallaan mittarina: jos hän vaikuttaa iloiselta ja hyvinvoivalta, niin sen kautta tiedän tekeväni ainakin jotain oikein :) Lapsenkin olisi minusta hyvä oppia se, ettei meillä tarvitse olla kaikkea mitä muilla on, kun ei se tosiaan ole mikään tie onneen että yrittää olla jotenkin täydellinen ja sitä omaa "täydellistä" elämäänsä sitten tuo esille vaikka sosiaalisen median kautta.

    VastaaPoista
  2. Meillä täällä "hyvinvointiyhteiskunnassa" on niin paljon aikaa, että sen seurauksena yksinkertaisista asioistakin pyritään pyörittelemään vähän monimutkaisempia - vanhemmuus on yksi, josta on ikään kuin tehty joku "juttu", sen sijaan että se olisi ihan luonnollinen asia. Se on totta, että ympäriltä saa kyllä paljon odotuksia kerätä - tärkeintä on ehkä tiedostaa että sellaisia on ja ymmärtää, ettei niihin kaikkiin tarvitse vastata. Rakkaus ja rajat taitavat olla ne tärkeimmät, jolla hyvä lapsuus luodaan.

    Päivähoidossa puolivuosittain käydään keskusteltu, vasu eli varhaiskasvatussuunnitelma, jossa käydään läpi alle 3-vuotiaalla yhdessä työntekijän kanssa sitä, miten lapsi syö, pukee, nukkuu, leikkii, sosialisoi ym ym. Itse näkisin tämän varhaiskasvatuksen sen ihan perushoidon ohella ihan positiivisena asiana, vaikka alle 3-vuotiailla se päivähoito on kuitenkin enimmäkseen sitä perushoitoa. Se on totta, että päivähoidossa varmasti 4-6-vuotiailla keskustellaan vasuissa jo paljon siitä, miten lapsi osaa ikätasoisesti toimia ryhmässä ja muuta sen sellaista, taitoja jotka ovat tärkeitä esimerkiksi koulun alkaessa.

    Kaiken kaikkiaan Suomessa mielestäni lasten annetaan aika pitkään olla lapsia - monessa muussa Euroopan maassahan koulu alkaa jo 4-5-vuotiaana. Meidän päiväkodin seinältä löytyy kyltti, johon on kerätty tietoa siitä, miten leikkiminen kehittää lasta - mutta meillä onkin ihan paras päivähoito :) Toivottavasti tämä on yleinen trendi myös muualla.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan