Syksy saapui

Isovanhemmat ottivat kaikki lapset matkaan ja lähtivät kävelylle ja iskä lähti lenkkeilemään. Tämä äiti nosti jalat sohvan nojalle ja viettää hetken omaa aikaa naputellen. Välilehdissä on auki hieman lastenvaatteita (ja aikuistenkin), lanka- ja kangashommia sekä leivontajuttuja. Taustalla ronksluttaa pyykkikone ja jossain tikittää kello, muuten on mukavan hiljaista ja rauhallista. Päässä pyörii neulontajuttuja syksylle ja kotona odottavat kangaspakat - jotain uuttakin tuli taas tilattua, hups. Pitäisi keksiä vielä millaista kakkua tekisin sunnuntain kastejuhlaan, mutta päässä pyörii vielä liikaa vaihtoehtoja - ehkä se ajatus lopulta muotoutuu, on jo ottanut jonkinlaisen suunnan. 

Minusta syksy on vuoden parasta aikaa. Kenties se johtuu siitä, että olen syksyn lapsi ja vietän ensi viikolla taas syntymäpäivää. Syksyssä on sellaista uuden alkua ja arkeen paluuta. Kauneudessaankin syksy vie minusta voiton muista vuodenajoista, vaikka kaikkihan nuo omalla tavallaan kauniita ovat. Mikään ei kuitenkaan voita sellaista syksyn jo vähän kirpakan viileää päivää kun aurinko vielä paistaa ja vähän lämmittääkin. Oma viehätyksensä on myös niissä sateisissa syyspäivissä, kun voi vetää jalkaa kumpparit ja juosta äkkiä autolle, ettei kamalasti kastu. Syksyllä saa kaivaa esille kaikki ihanat villapaidat ja -sukat sekä käpertyä peiton alle sohvan nurkkaan. Elokuun lämmössäkin on voinut jo tuoksutella syksyä ja nauttia pimenevistä illoista. Syyskuussa vielä suunnataan mökille nauttimaan pimeistä syysilloista ja takan lämmöstä. 

Tämä syksyn alku on ollut minulle vähän haikeaa. Ensimmäistä kertaa nimittäin vaan jatkan lomailua muiden palaillessa arkeen ja se on vähän outoa. Nautin kotona olosta vielä kovasti ja voisin kuvitella, että taloustilanteen salliessa pyrkisin olemaan kotona pidempäänkin. Keksin kotona paljon puuhaa ja ajattelin käsitöiden lisäksi alkaa jälleen pienissä määrin harrastamaan tilausleivontaa - kakkuja yms. Lisäksi on toki valloittavaa seurata neitien kasvua ja olla heidän kanssaan kotona, vaikkakin jännittää miten meillä arki alkaa rullaamaan iskän palatessa koulun penkille. Toisaalta kuitenkin kaipaan sellaista töissä tutuksi tullutta arkea ja sen pyörteitä; tarpeellisuutta - olen kotonakin tarpeellinen ja tarvittu, mutta töissä eri tavalla. Olen myös haaveillut paluusta koulun penkille ja se tulee mieleen vahvana näin syksyn alussa. Kenties vielä tulevaisuudessa. 

Mukavaa syksyn alkua sinne ruudun toiselle puolen! Nauttikaa uuden alusta ja arkeen paluusta!

ps. Huomenna tulee muuten täyteen kokonainen vuosi mieheni Suomeen tulosta! Jos tämä alkava syysflunssa hellittää, niin lähdetään sen kunniaksi viettämään treffi-iltaa lasten jäädessä isovanhempien kanssa. Peukut pystyyn!