Yksin kotona

Isämies otti lapset mukaan ja lähti naapuriin kyläilemään. Suuntaan itse perästä, mutta saatoin vihjailla, että olisi mukava olla hetki kotona yksin. En nimittäin muista, milloin viimeksi olisin saanut näin nauttia kotona olemisesta ihan keskenäni. Ehkä kerran tai kaksi on ollut tilaisuus ja silloin olen käyttänyt tilaisuuden nukkumiseen. Tällä kertaa ei niinkään uni maita, vaan saan olla vaan. Koko aamu on tullut touhuttua keittiössä leipoessa, joten keittiöpuuhat eivät nyt vie aikaa. Ompelukone seisoo pöydällä ja vähän kutkuttaisi tehdä jotain, mutta en taida malttaa syventyä. Sohvalla lojuu keskeneräiset villasukat, tuollaista minikokoa, mutta nekin taitaa jäädä nyt lojumaan. Aina olisi jotain siivottavaa ja järjesteltävää, mutta eilen tuli tehtyä sitä liiankin kanssa, niin ei sitäkään. Silitettävääkin olisi, mutta vaikka se on mukavaa, niin jätän senkin tekemättä. Kirjaakin voisi lukea, mutta ei. Päätin kirjoittaa vähän tänne ja sitten ihan olla vaan. Nauttia tästä rauhallisuudesta vielä hetken, ainakin niin kauan kun pyykinpesukone hurruttaa. Sen jälkeen taidan tallustaa itsekin tuonne naapuriin, koska pakko myöntää, että vähän jo ikävä on ehtinyt tulla.