Kolmekuiset

Meidän neidit saavuttivat lauantaina kiitettävän kolmen kuukauden iän. 

On melko hurjaa, miten aika vaan lentää. On melkoista seurata tyttöjen kehitystä ja kasvua. Ei meinaa äitin pää pysyä tahdissa mukana.

Tänään käytiin neuvolassa ihmettelemässä tuota kasvu puolta;

Neiti A

5 400 g
58,3 cm

Neiti B

5 300 g
58,1 cm

Neiti A on luonteeltaan sisartaan rauhallisempi. Hermostuu oikeastaan vain nälän yllättäessä. Hän on oikea hymytyttö, esittelee mielellään äidiltä perimäänsä hymykuoppaa. Viihtyy lattialla ja yrittää kovasti pungertaa selältä vatsalleen. Kovasti tykkää jutustella äitin ja iskän kanssa, mutta vieraille ei niin kovasti jutustele vaan vähän ujostelee. 

Neiti B on varsinainen diivailija. Isä on antanut tytölle lempinimeksi 'hänen majesteettinsa', koska melkoisen vaativa neiti osaa olla. Hermostuu herkemmin kuin siskonsa ja tykkää joskus vain huutaa huutamisen ilosta. Perustyytyväinen hänkin, mutta selvästi enemmän ääntä pitää. Viihtyy myös lattialla ja erityisesti vatsallaan - kannattelee päätä ja ylävartaloa hienosti. Kääntymistä hänkin harjoittelee, joskin vähän on sisartaan jäljessä. Neiti B on myös melkoinen jutustelija ja kertoo pitkiä tarinoita myös vieraammille ihmisille. 

Kehuja saivat molemmat neuvolassa, äiti oli ylpeä. Rokotuksista tuli hetkellinen kiukku, mutta se meni onneksi pian ohitse. 

Yleisesti ottaen meidän tyttöjen lempijuttuja on tällä hetkellä leikkimatto ja kaikenlaiset soivat jutut. Viihtyvät lattialla makoilemassa ja vatsallaan oloa treenaillaan joka päivä useaan otteeseen. Päivän parhaita hetkiä on aamu- ja iltanakuilut, alastomana taittuu pahinkin kiukku. Pikkuhiljaa alkaa kuola olemaan tuttu juttu, lieneekö hampaita pian pukkaa. Google on laulanut, kun ole etsinyt vinkkejä puruleluista - onko vinkkejä? Markkinoilla tuntuu olevan sataa eri sorttia. 



Äitin elämä helpottuu, mitä isommiksi tytöt kasvavat. Ainakin vielä tässä vaiheessa nimittäin. Nyt kun tytöt itse päätään kannattelevat, niin voi äiti napata molemmat samaan syliin helpostikin. Voin kertoa, että vaikeimpia hetkiä meidän vauva-arjessa on olleet ne kun molemmat itkevät ja äidin pitää valita, kumman nappaa syliin ja lohduttaa. Se on melko raastava valinnan hetki. Vielä nautin kuitenkin tästä, kun he ovat pääasiassa paikallaan. Voi olla kiireisiä hetkiä sitten kun he liikkeelle lähtevät. 

Sellaista meidän neideille kuuluu. Mitä sinne muille samanikäisille? 



7 kommenttia

  1. Mitä, kolme kuukautta, mihin aika meni! Ihanat pienet tytöt! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta! Ihan johonkin lensi siivillä tuo aika. Ja kiitos, äitin mielestä he ovat myös melko ihania <3

      Poista
  2. Mitä, kolme kuukautta, mihin aika meni! Ihanat pienet tytöt! ♡

    VastaaPoista
  3. Voi suloiset. Ihanat nuo luonne erot. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) On kyllä melkoisia luonne-eroja havaittavissa jo nyt! Mielenkiinnolla odotan miten kehittyy vielä :)

      Poista
  4. Meillä on eka hammas jo puhjennut ja tuli purulelut tarpeeseen. Parhaaksi olen todennut, tai siis Leevi on todennut, jääkaapista otetun kylmän kuoritun porkkanan(vähän sitä pätkäsen niin on vähän kätevämmän kokonen), sitä on kiva purra. Ostin myös sellasen purulelun, jossa on sellasia avaimia, mitkä on varustettu geelillä, jotka viilenevät jääkaapissa. Tästä lelusta tykkää myös, mutta puree lähinnä muita osia, kun niitä viilentäviä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porkkana oliskin aika kätsy! Ja noita viilennettäviä on kehuttu paljon, ehkä sellaisen siis ainakin hankimme - tai siis kaksi :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.