Viikonloppu

Minun viikonloppuni alkoi perjantaina jo aamulla. Olin suuntaamassa työhöni liittyvään koulutukseen ja isämies jäi tyttöjen kanssa kotiin. Päivä ei lähtenyt käyntiin kovin vahvasti, kun kirjaimellisesti kävelin päin ovea - sen seurauksena oli loppuviikonlopun otsassa kuhmu. Kun vielä kaadoin appelsiinimehua teehen maidon sijaan ja tiputin vähän aamupalajogurttia rinnuksille niin olin jo valmis luovuttamaan ja kömpimään takaisin sänkyyn isän ja tyttöjen viereen. Uskaltauduin kuitenkin ovesta ulos ja lukuunottamatta nenän edestä mennyttä bussia matka sujui hyvin. Koulutuskin oli suhteellisen mielenkiintoinen ja päivän ainoa epäonninen hetki oli, kun meidän vakio thairavintola oli sulkenut ovensa ja jouduttiin etsimään uusi lounaspaikka. 

Kotona oli isämies päivän aikana siivonnut ja koonnut Ikeasta ostetut uudet kalusteet. Oli tosin karannut tyttöjen kanssa lenkille ennen kotiinpaluutani ja sain viettää reilun tunnin kotona ihan itsekseni - en osannut kyllä kovin nauttia kun oli jo niin ikävä. Ehtisin kuitenkin leipoa cookieseja ja suunnitella viikonlopun ruokalistaa. Lopulta ihan ajan kanssa ehdin kirjoitella blogiakin pitkästä aikaa, sivusilmällä telkkarista teinidraamaa seuraillen ja tyttöjä viihdyttäen. Meillä illan paras hetki on, kun neidit nakuilee olohuoneen lattialla - naureskelevat ja piereskelevät, voi vauvan elämää. Illalla sain kömpiä sänkyyn koko perheen kanssa, onhan se aikalailla parasta.






Lauantaina äiti pääsi aamupäivällä itsekseen ostoksille ja mukaan tarttui esimerkiksi uudet verhot. Päivä meni muuten kotona ollessa ja touhutessa. Iltapäivällä saapui isovanhemmat. Hetken laittautumisen jälkeen äiti ja isä suuntasivat treffeille. Käveltiin käsi kädessä ilta-auringossa, käytiin syömässä ja nautittiin ihan kahdestaan olosta. Välillä jopa onnistuttiin puhumaan muustakin kuin lapsista. Ilta huipentui Hartwall Areenalla Elashown parissa ja olihan se melkoinen show! Isämies oli pyörryksissä ja lauloi sujuvasti mukana joidenkin biisien kohdalla. Ja itse, no olin ihan fiiliksissä, pakkohan se on myöntää. Fintelligens ja kaikkea! Kotiin kyllä kiiruhdettiin keikan päätteeksi, ikävä oli melko suuri. Lapset nukkuivat tyytyväisinä omassa pedissään, olivat pärjänneet isovanhempien kanssa hyvin (äitillä oli varmaan vaikeinta). Yöllä oli kyllä mukava saada lapset viereen uinumaan, se rauhoittaa itseäkin. 





Sunnuntaina heräiltiinkin jo aikaisin, vaikka äiti haaveili pitkistä unista. On neidit usein äitin kanssa eri mieltä asiasta - erityisesti neiti B. Mutta onneksi aamusta voi tehdä rauhallisen, vaikka se alkaisikin liian aikaisin. Oltiin vaan, lapset nakuili sängyssä ja naureskelivat iloisina. Aamulenkille tytöt pääsivät isovanhempien kanssa aamupalan jälkeen, niin äiti ja isä kömpivät vielä hetkeksi vällyjen alle. Keittiössä valmistui sunnuntai evääksi pitsaa ja juustokakkua. Saatiin myös tyttöjen eno kylään ja ollaan oltu vaan. 



Arjen luksusta, sitä on viikonloput. 

Onneksi isämies on koko alkavan viikon lomalla, niin saadaan viettää aikaa perheen kesken ihan kunnolla. Jos tämä mamma ehtisi kirjoitellakin taas ihan ajan kanssa, kivaahan tämä on kun ehtii. 

8 kommenttia

  1. Ompa teillä ollut mukavan oloinen viikonloppu! Ja on nuo teidän neidit vaan niin mahdottoman suloisia, eivät yhtään lievennä tätä vauvakuumetta mikä mulla on:D saako udella, ovatko he saaneet jo nimet ja mitkä nimet, jos ovat?:)

    Oon jo hetken seurannut sun blogia, mutta en oo tainnut kertaakaan vielä kommentoida. On noussut yhdeksi mun suosikeista tää blogi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana viikonloppu <3 :) Ja kiitos, ihan puolueettomasti näin äidin mielestähän he ovat maailman kauneimpia lapsia.. Nimet he ovat saaneet, mutta päätettiin isän kanssa että ei niitä täällä julkaista laisinkaan :/ Mutta etunimet ovat suomalaisemmat ja toiset nimet gambialaiset - sen verran voin paljastaa :)

      Ja tervetuloa matkaan mukaan! Kiva kun seuraat :)

      Poista
  2. Oi että, kun on ihana lukee teidän arjesta! Jospa sitä jossain vaiheessa ihan käymäänkin tulisi. :)

    VastaaPoista
  3. Voi taivas noi teidän tytöt on suloisia!

    VastaaPoista
  4. Oi, kuulostaa ihanalta, kun voi jättää noin pienenä jo iskän huomiin. Meidän (nyt 7-kuinen) on ollut tissivauva, täysimetyksellä, eikä pulloa huolinut, joten ilman mua ei kauaa ole pärjännyt. Nyt alkaa ajat pidentymään, mutta en vieläkään montaa tuntia voi erossa olla. Ei onneks ole vielä tullut pakottavaa tarvettakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä puolensa tuossa pulloilussakin. Ei kovin montaa tuntia äitikään malttaisi olla pois, nuo koulutuspäivät ovat olleet pisimpiä hetkiä. Kyllä siinäkin meinaa jo tissit räjähtää ja ikävä kasvaa hirmuiseksi :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.