Lokakuussa..

.. ollaan matkustettu etelänaapurissa. Syksyinen Tallinna valloitti ja virkisti.

.. ollaan lenkkeilty paljon. Äitikin on vihdoin alkanut tuosta puuhasta nauttia ja todennut, että hyvä on välillä uloskin päästä.

.. ollaan vietetty liikaa aikaa kotona - isämies kyllä liikkuu päivittäin, mutta me ollaan tyttöjen kanssa jämähdetty monena päivänä kotiin ja se on alkanut pikkuhiljaa ahdistaa. Tulevan kuukauden tavoitteena onkin liikkua aiempaa enemmän ihmisten ilmoilla.

.. käytiin ensimmäistä kertaa Cafe Köketissä. Mainio paikka! Varsinkin näin perheellisenä - on tilaa mennä rattaiden kanssa sisälle ja isommille lapsille leikkipaikkaakin. Satuttiin hyvänä päivänä ja äiti sortui Ivana Helsinki ostoksille - rakkautta on tuo muumimekko.

.. äiti on edistynyt ompeluhommissa. Onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta jokainen opettaa jotakin. Pikkuhiljaa alkaa varmuus löytymään, vielä kun tekniikka hioutuu.

.. meillä on katsottu aivan liikaa telkkaria. Hävettää myöntää, että melkein koko ajan tuo toosa tuossa pauhaa seurana.

.. on kokkailtu kurpitsaa. Ihan rakkautta on tuo oranssi pallo - niin maukasta ja niin helppo hyödyntää. 

.. on treffailtu vanhempien kesken. Isovanhemmat huolehtivat pienistä, kun äiti ja isä lähtivät ulos syömään ja konserttiin.

.. äiti kävi myös yksin ulkoilemassa! 

.. leivottiin liikaa herkkuja. Ehkä marraskuun lupaus voisi olla myös herkkujen rajoittaminen. 

.. saatiin isosisko viikoksi kylään. Olisi ollut ihanaa tuo karvapallo pitää jo kotona, mutta toistaiseksi lähti hän vielä takaisin mummolaan. Ikävä on kova. 

Lokakuussakin oli oma loistonsa. Toivottavasti marraskuusta tulee yhtä mainio.