Pitkät pimeät illat

Eräs ystäväni odottaa esikoistaan ja se toi mieleen raskausajan iloineen sekä suruineen. Ainoita konkreettisia vinkkejä, joita hänelle annoin, oli, että hakeutuisi jo raskausaikana muiden odottajien seuraan - näin lapsen syntymän jälkeen hänellä on paitsi vertaistukea, myös seuraa arkeen isän ollessa töissä. 

Yksi suurimpia harmituksia minulla nimittäin on tässä arjessa yksinäisyys. Toisaalta on väärin sanoa olevani yksinäinen, koska onhan minulla kaksi maailman parasta ja ihaninta ja rakkainta seuraneitiä. Mutta onhan se fakta, että ei tuon ikäisistä kovin paljon seuraa vielä ole - huomiota kyllä vaativat paljon, mutta melko yksipuolisesti. 

Ollaan oltu onnekkaita monessa mielessä tämän vauva-arjen tiimellyksessä. Ensimmäiset kaksi kuukautta iskä sai olla kotona ja saatiin rauhassa harjoitella arjen pyörittämistä näiden kahden kanssa. Syyskuussa alkoi koulu, mutta sitäkin on vain neljänä päivänä viikossa - aina viitisen tuntia kerrallaan. Melko paljon iskä on siis kotona, mikä on ihanaa. Mutta huono puoli tuossa koulussa on, että se alkaa klo 16 - niinpä ollaan tyttöjen kanssa kotona kolmistaan iltaisin. Alkuun se sujui ihan hyvin, mutta nyt alkaa tuo pimeys viemään voiton. 

Aamut on meidän perheaikaa ja haluan pitää sen niin - saa isäkin viettää aikaa lasten kanssa ja toisaalta saan itse tehdä omia juttuja. Mutta kun kaikki 'mammatoiminta' on myös aamupäivisin ja iltaisin muut äidit oletettavasti viettää perheaikaa kotona. Eipä minulla täällä pääkaupunkiseudulla muutenkaan ole oikeastaan kuin yksi äitikaveri ja hänenkin lapsensa on jo lähes puolivuotias. Korvaamaton ystävä, mutta ei myöskään ihan samassa tilanteessa - plus että hänellä on muitakin kavereita, enkä ihan joka päivä kehtaa häiriköidä heitäkään. Mutta sosiaalisia kontakteja, niitä oikeasti kaipaan. Onko huonompaa yhtälöä olemassa kuin sosiaalinen ujo ihminen - en nimittäin ensinkään tykkää mennä mihinkään uusiin ryhmiin/tilanteisiin ja toisaalta taas haluan sitä kovin. Kadehtien tänään katselin valtavaa äitilaumaa Itiksessä kahvilassa, mukavaltahan se näytti, tuo yhdessä mammailu.

Onneksi isämies lupasi, että saan alkaa käymään taas kuntosalilla ja hän on lasten kanssa. Josko saisin vähän energiaa lisää liikunnasta ja sitä kuuluisaa omaa-aikaakin. 

Ei liity millään tapaa aiheeseen, mutta oli pakko laittaa, kun siitä tuli niin hieno!

Vinkkejä yksinäiseen arkeen lasten kanssa;

- kuuntele musiikkia, se piristää ja ainakin meillä myös rauhoittaa lapsia

- katsele telkkaria, tai pidä sitä auki seurana

- kehittele erinäisiä projekteja, joihin kuluttaa aikaasi - esimerkiksi virkkausta ja neulontaa, saa samalla jotain aikaankin!

- juttele lapsille ihan yhdentekeviäkin asioita, voit jopa leikkiä, että he vastaavat

--

Onpa muuten käynyt vähän niin, että tästä on tullut sellainen harmituksen purkukanava tästä blogista - johonkin kun täytyy ajatuksia purkaa. Ihan kivaa meidän elämä oikeasti on, vaikka vähän ankean kuvan saa täältä. 

4 kommenttia

  1. Aikataulullisesti tuo tilanne on kyllä kinkkinen: ei pelkästään siksi että muut olis kotona "perheaikaa" viettämässä, mutta kelläpä hirveästi huvittais enää lähteä jonnekin kahden pienen lapsen kanssa pimeän tultua? Ei mulla ainakaan!

    Uskon, että (oman kokemukseni perusteella :) ) olet hyvinkin potentiaalinen löytämään kaveriseuraa, kun vain rohkaistut johonkin menemään - ainahan uudet tilanteet jännittää. Minun neuvoni olisi, että käyttäisit kuitenkin viikolla jonkun aamupäivän tähän "sosiaalisoitumiseen", vaikka jonkun muskarin / Perhekerhon / avoimen päiväkodin muodossa. Sitä kauttahan niitä ystäviä sitten voiis löytyä, kenen kanssa viettää aikaa myös myöhemmin päivällä - ja teillä on kuitenkin viikonloput ja muut arkipäivät perheaikaa. Tämä on siis vain oma mielipiteeni :)

    Sinulla on myös tuo kaksoskortti, jonka kautta löytyisi varmaan ihan netinkin kautta tosi paljon vertaistukea, joihin siis voisi tutustua ihan oikeassa elämässäkin. Oletko missään kaksosfoorumeilla tai muualla, mistä näitä kontakteja voisi löytyä? Neuvolan seinällä olen myös nähnyt joskus ilmoituksia ryhmistä tmv. juurikin monikkoperheille. Niitä löytyy ihan takuuvarmasti!

    Ja vielä tsemppinä tuohon kun sanoit että kontaktit olisi hyvä luoda raskausaikana: Uskon että monilla ne "äitikaverit" löytyy vasta sitten kun on jo vauva kainalossa ja on jotenkin luonnollisempaa tutustua uusiin ihmisiin juuri sen vanhemmuuden kautta. Olen aika varma, että hyvinkin monet äidit viettää ne parit ekaa kuukautta paljolti omissa piireissä pyöriessä, kun vauva(t) on vielä niin pieniä ettei niiden kanssa ole oikein tarvetta lähteä mihinkään aktiviteetteihin, ja se oma tuttu verkosto on töissä / koulussa / omissa menoissa.

    Rohkeasti vaan maailmalle , sanon minä! Ja sanon vielä senkin että ihan mahtihieno tuo valo, ootko kovettanut tuon virkatun (?) pallon? MInkä kokoinen se on?

    Halauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tee mieli tuonne ulos paljon neljän jälkeen lähteä - on niin synkkää ja myrskyääkin koko ajan. Mutta täytyy ehkä taas yrittää aktivoitua, olen vaan niin kovin huono moisessa sosiaalisoitumisessa, et arvaa kuinka vaikeaa oli sinunkaan kanssa lähteä kahville silloin eka kertaa! Kannatti kyllä lähteä.. Jotenkin tämä syksy ja pimeys on tehnyt kaikesta lähtemisestä niin vaikeaa ja on tosiaan paljon helpompi viettää nuo aamut Sn kanssa kotona - kun ei kerrankin tarvitse olla yksin. Mutta pakkohan tässä on keväällä viimeistään aktivoitua, ei muuten auta pelkkä valittaminen..

      Ja tuo pallo on tosiaan virkattu ja kovetettu, tuo on ehkä 10-15 senttiä halkaisijaltaan, toinen tekemäni on vähän pienempi. Voin antaa ohjeen, jos kiinnostaa :)

      Poista
  2. Joo kyllä välillä saa keksiä tuota tekemistä. Mä oon "yksin kaksin" aamusta ilta puol kuuteen.. Mulla kyl autto kovin ku sai arkea rytmitettyä ja ulkona käydään aina kaks kertaa päivässä, tekee molemmille raitisilma hyvää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja korostuu jotenkin nyt, kun illat on niiiiin pimeitä ja koko ajan vaan myrskyää. Odotan kovasti jo kevättä ja sellaista oikeaa rytmiä elämään - jotenkin toivon, että sitten ruokailujen myötä tulee joku roti.. Mutta vaikka on kiva olla kotona, niin onhan tämä ajoittain aika yksinäistä puuhaa. Olisittepa tekin lähempänä, niin voitaisiin mammailla!

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.