Viisi kuukautta

Vuosi sitten tähän aikaan olin juuri saanut tietää olevani raskaana. Itseasiassa tasan vuosi sitten tänään kävimme ensimmäistä kertaa neuvolassa. Vaikka tekemääni testiin oli tullut ne maagiset kaksi viivaa, oli minun silti vaikea uskoa olevani raskaana. Tuolloin en vielä tiennyt, että sisälläni kasvoi kaksi pienokaista - meidän maailman ihanimmat tytöt. 

En osaa vieläkään täysin ajatella itseäni äitinä, vaikka se toisaalta on minulle hyvin luonteva rooli. Vaikea on uskoa, että nuo kaksi arkeni sulostuttajaa ovat ihan oikeasti minun lapsiani - olen saanut aikaan jotain lähestulkoon täydellistä, mikä jaksaa hämmästyttää. Viisi kuukautta on uskomattoman lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta nyt siihen on mahtunut niin paljon kaikenlaista, että se on ihan oma elämänvaiheensa. Tämä viisi kuukautta on ollut pitkä aika, mutta se on mennyt ohitse ihan vilauksessa. Tuntuu, että vasta eilen mentiin sairaalaan tarkastukseen, mutta toisaalta taas tuntuu että siitä olisi vuosia. Tähän vaikuttaa kenties myös se, että nuo ensimmäiset kuukaudet elettiin jonkinsortin sumussa ja ovat tietyllä tapaa pyyhkiytyneet pois ajatuksista. Sellainen blissfull happiness voisi olla oikea termi kuvaamaan noita kuukausia. 

Tänään tuosta maagisesta päivästä on kulunut siis tasan viisi kuukautta. Meidän pienistä täydellisistä vauvoista on kasvanut isoja täydellisiä tyttöjä, joiden kehitys jaksaa hämmästyttää päivä päivältä.  

Minulla on ihan vähän vauvakuume jo. Kun nämä neidit on jo isoja tyttöjä. Onneksi ei voida ennen tyttöjen 1 vuotis synttäreitä edes ajatella sellaista, niin ehtii ehkä laantua tämä kuumeilu. Ja täytyy tässä nyt olla vähän realistikin. 

Tyttöjen viisi kuukautis kuulumisia ensi viikolla neuvolan jälkeen, niin saadaan korrektit mitatkin mukaan.