Kotikielenä finglish

torstai 14. tammikuuta 2016

"Where's the tutti?"

"Pöydällä. Keittiössä."

"Missä?"

"On the table, in the kitchen!"

--

"Minä käyn kaupassa nopeasti."

"Can you buy sipuli?"

"Joo. Tarviiko muuta? Anything else?"

"Ehkä peruna, porkkana ja diapers.."

-- 

Meillä keskustellaan nykyään sujuvasti englanniksi ja melko hyvin jo suomeksikin. Isämies on oppinut puolessa toista vuodessa äärettömän hyvin suomen kielen, joka alkuun varmasti tuntui ihan heprealta. Hän ymmärtää jo suurimman osan ja omaa melko laajan sanavarastonkin. Jos itse olisin ikinä koulussa opiskellut yhtä ankarasti ja omannut moisen tahdon oppia, ei liene olisi ollut ongelmia jatko-opintojen haussa - jälkiviisaus on parasta. Haastattelun perusteella hänet sijoitettiin myös koulussa ryhmään, jossa osa on asunut Suomessa jopa kymmenen vuotta. Itse mies jaksaa ihmetellä sitä, miten joku voi asua maassa vaivautumatta opettelemaan kieltä  - vaikka Suomessakin hyvin englannilla pärjää, varsinkin pääkaupunkiseudulla. 

Pitkiä järkeviä keskusteluja meillä ei vielä Suomeksi kamalasti käydä - ihan siitä syystä, että on helpompaa puhua englantia kun se molemmilta sujuu luontevasti. Ja minä pidän englannin puhumisesta, mistä mieheni jaksaa valittaa - olen liian englantilainen, enkä tue hänen suomen kielen oppimistaan. Arjen asiat kuitenkin puhutaan usein suomeksi ja olen tottunut vastaamaan kysymyksiin suomeksi - huomaan pääasiassa kyllä sen, kun mies ei ymmärrä.

Hauskaa minusta oli Gambian matkalla huomata se, että suomen kieli tulee miehellä ensimmäisenä mieleen. Mandinka toki taittui sujuvasti, mutta useaan otteeseen hän esimerkiksi kiitti suomeksi tai vastasi kysymyksiin joo/ei - lähinnä silloin, jos hänelle puhuttiin wolofia. Myös moni gambialainen ihmetteli, miten hyvin hän jo suomea puhuu - se oli anoppilassa meidän salakieli. 

Lapsille minä puhun suomea ja isä puhuu mandinkaa, saa nähdä millaisia kieliä tytöille kehittyy. Minun täytyisi opetella tuota mandinkaa, niin en jäisi sen suhteen ihan paitsioon. Mutta on äärimmäisen hankalaa opetella kieli, joka on käytännössä vain puhuttu kieli ja kaikenlisäksi aivan hepreaa. Monta sanaa jo ymmärrän, mikä ilahduttaa itseäni valtavasti. On 'helppoa' opetella kieltä samalla tyttöjen kanssa, koska toki lapsille puhutaan melko yksinkertaista kieltä. Ne perusfraasit jo ymmärrän sujuvasti ja usein pystyn ainakin päättelemään mistä puhutaan, kun kuuntelen keskustelua. Pikkuhiljaa! 

Olin muuten verrattain ylpeä tässä eräänä päivänä, kun tuo mies varasi itselleen lääkärin - ihan kokonaan suomeksi! 


6 kommenttia:

  1. Ihan mahtiasenne, tosi hyvä juttu! Mulla on muutamia ghanalaisia kavereita ketkä puhuu tosi hyvin suomea, ja kyllä se vaatii sen motivaation ja sen että alkaa puhumaan vähän joka paikassa sitä suomea - myös kotona! Meillä ollut aina sama ongelma ton englannin kielen kanssa, vieläkin puhutaan varmaan 50/50. Ei voi mittään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan huippuasenne ollut Sllä alusta asti :) En myönnä, mutta ehkä tietyllä tapaa jarrutan asiaa itse vähän. Mutta on niin hankalaa välillä puhua pelkkää suomea, kun eihän se nyt täydellistä vielä ole..

      Poista
  2. Oho tuo oppimismotivaatio kultaa. Multaki monet ällistelee ku sveitsinsaksa taittuu luontevasti, mutta ihan kyllä miehesi mielupiteeseen yhdyn: en halua asua maassa, minkä kieltä en ymmärrä.
    Meilki vähä välil kielet sekottuu, ei ehkä niin paljoo ku teillä. Mut jos joku sana on helpompi suomeks ni se on käytös, tai jos tiiän että c:ki tuntee sanan. Multa jopa välil saksansanat kateis ku käyttäny nii pitkää vaa suomensanaa jostai:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan mahtava juttu tuo motivaatio :) Suomikaan ei varmaan ole niitä helpoimpia kieliä oppia.. Mutta tuo kielten sekoittelu on hauskaa hommaa, tekee keskusteluista mielenkiintoisia ajoittain :D

      Poista
  3. Aivan mahtavaa! :D Välitä terveisiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Terveiset välitetty, takaisin lähetti!

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan