Syntisen hyvä suklaapiiras

Neitien puolivuotisia juhlitaan pitkin viikkoa. Tänään aloitettiin neiti Bn kummitädin kanssa.

Eilinen kuningasidea - leivon piirakkaa!

Piti kysyä isämieheltä lupakin, koska minun herkkujen syömistäni on rajoitettu - ja aikuisia mukama ollaan. Lupa saatiin ja sitten suunniteltiin. Lopulta valikoitui tämä suklaapiiras. 

Lapset nukahti vihdoin tunnin taistelun jälkeen yhdeksän aikaan. Meidän kiltit itsenäisesti iltaunille nukahtavat lapset jäi Gambiaan ja tilalle saatiin rääkyvät "en varmasti nuku, vaikka silmät ei pysy auki"- lapset. Vähän väsytti, mutta minähän leivon kun olen suunnitellut. 

Ainekset esille ja ohjeen lukuun. Mittailin kuivat aineet ja sain voin sekä sokerin mitattua, kun makuuhuoneesta kuului neiti An kitinä - täysin hereillä. Neiti B onneksi unten mailla, äkkiä sisko syliin, ettei toinenkin herää. Hetken pohdin vaihtoehtoja, mutta kirkassilmäistä neiti A:ta katsoessani totesin, että tulkoon leipomisseuraksi. Uutena varusteena kantoreppu ja takaisin keittiöpuuhiin. Tyytyväisenä tyttö istui syöttötuolissa ja leikki lusikallaan, kun aloitin leipomispuuhia. Sain tehtyä pohjataikinan jääkaappiin tekeytymään ja aloitettua kinuskin keiton, kun alkoi nenään hiipiä tuttu tuoksu. Neiti A tyytyväisenä hymyili ja lähempi tarkastelu kertoi, että hymyn syynä todennäköisesti kunnon reilu niskap*ska. Ei muuta kun vaipanvaihtoon ja pesulle koko likka. Vaipanvaihdon jälkeen neiti alkoi olla kärttyinen, joten kantoreppuun rinnalle päätyi lepäilemään. Mitään merkkiä unesta ei ollut, mutta siinä tyytyväisenä seuraili. Saatiin kinuskit keitettyä ja aloitettiin suklaakuorrutusta. Se ei mennyt ihan nappiin ja kananmunat muuttui vähän kokkeliksi - siinä vaiheessa alkoi olla tämän mamman hermo jo vähän kireellä, vaikka varmaan vaan väsymys painoi. Onneksi iskä oli jo tullut kotiin ja nappasi neidin itselleen. Piirakkakin valmistui, vaikkei siitä kovin nätti tullut. Sanotaanko, että ei niitä miellyttävimpiä leivonta elämyksi, mutta tulipahan tehtyä.

Ja hyvää oli!
Kinuski-suklaapiiras

125 g voita
2 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
ripaus suolaa
(loraus maitoa)

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
ripaus suolaa

100 g maitosuklaata
100 g tummaa suklaata
2 kananmunaa
2 dl kuohukermaa

Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmuna. Yhdistä kuivat aineet ja lisää seos vaahtoon. Jos taikina jää kuivaksi, lorauta sekaan hieman maitoa. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Keitä kinuski; mittaa kattilaan kerma, fariinisokeri sekä suola. Keitä seosta hiljalleen matalalla lämmöllä voin 30 minuuttia, kunnes seos sakenee. Jätä kinuski odottamaan.

Ota taikina jääkaapista ja painele piirakkavuoan (24 cm) pohjalle ja reunoille. Voit halutessasi myös kaulita taikinan, jolloin siitä tulee tasaisempi. Laita pohjan päälle leivinpaper ja kaada sen päälle riisiä/kuivia herneitä/paistokuulia painoksi. Paista pohjaa 175 asteessa noin 15 minuuttia, nosta sen jälkeen leivinpaperi sekä painot pois ja jatka paistamista vielä 5 minuuttia. Ota pohja uunista ja laske uunin lämpö 150 asteeseen.

Pilko ja sulata suklaa. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Kuumenna kerma lähes kiehumispisteeseen ja kaada munien joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada seso takaisin kattilaan ja kuumenna sekoitellen kunnes seos paksuuntuu. (Pidä lämpö matalana, jotta munat eivät kokkeloidu kuten minulla.) 

Kaada kermaseos sulan suklaan joukkoon ja sekoita hyvin. Levitä kinuski esipaistetulle pohjalle ja kaada päälle suklaakuorrutus. Siirrä piiras uuniin paistumaan 5 minuutiksi. Käännä uunista lämpö pois ja anna piiraan olla jälkilämmössä vielä 30 minuuttia. 

Jäähdytä valmis piiras hyvin ja siirrä jääkaappiin. Parasta se on seuraavana päivänä. 


Eihän se nätti ole, mutta syntisen hyvää kyllä! 

2 kommenttia

  1. Meilläkään ei enää mennä nukkumaan ilman kuljumista, höpöttelyä yms. Äidin hermot ei oikein enää illalla jaksa sellaista touhua. Gambian moodi siis varmaan meillekin jäänyt päälle. K tottui siellä nukahtamaan meidän viereen ja nyt taistellaan vastaan omassa sängyssä nukkumista. T. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meinaa hermot kestää ei :/ Mutta ehkä palataan normaaliin arkeen vielä joskus!

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.