Pages

Siunaus vai kirous?

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Eilen 2.2. vietettiin valtakunnallista kaksosten päivää. 

Piti tulemani kirjoittamaan jo eilissä päivänä siis, mutta nuo neidit pitävät äitinsä suht kiireisenä tällä hetkellä. Liikkumaan on lähdetty ja toisaalta myös sylissä viihdytään paljon - lieneekö hampaita tuloillaan.

--
Moni ystäväni ja ihan tuntemattomatkin ovat kertoneet itsekin toivovansa kaksosia. Itse toivon myös kaikille kaksosia - ainakin niitä toivoville. Minusta kaksoset ovat suuri rikkaus ja vaikka ajoittain on rankkaa, niin olen onnellinen että heidät saimme. Toisaalta taas moni kaksosäiti on pohtinut, että miksi toivoa itselleen riskiraskautta ja jopa sanonut, että ei toivoisi kellekään kaksosia. 

Isoäitini on kuulemma myös sanonut, että ei toivoisi kaksosia pahimmalle vihamiehelleenkään. 50-luvulla kaksosten hoito maatilan töiden lomassa ei varmaan olekaan ollut mitään suurinta herkkua. Olisi ihanaa, jos isoäitini olisi vielä elossa ja saisi nähdä meidän tytöt - ehkä korjata käsitystään tuosta kaksosuudestakin. 

Kaksosten kanssa liikkuessa tulee usein ihmiset juttelemaan - kyselemään ja ihmettelemään. Ihmiset pohtivat meidän jaksamistamme ja kyselevät, että meneekö kaksi siinä missä yksikin. Minun on vaikea vastata tuohon kysymykseen, koska ei ole kokemusta arjesta yhden lapsen kanssa - minusta kahden kanssa sujuu vallan mainiosti. Toki meilläkin on ajoittain vähäunisempia öitä ja iltoja, joilloin molemmat huutavat, mutta pääasiassa meillä jaksetaan hyvin. Kaksoset siis kiinnostavat ja se on hauska juttu. Moni pitää kaksosia siunauksena ja onnittelee. Erityisesti huomasin Gambiassa, miten kaksoset herättivät huomiota ja useampi pyysi rukoilemaan heidän puolestaan, että hekin saisivat kaksoset. 

Tuohon 'kaksoset ovat kirous' ajatukseen törmää silloin tällöin myös - toisaalta sen myös ymmärrän, vaikka en samaa mieltä olekaan. Onhan jo esimerkiksi kaksosraskaus aina riskiraskaus - miksi siis toivoa itselleen (tai toiselle) riskiraskautta? Kaksosraskaudessa on riskinsä myös synnytyksessä ja usein kaksoset syntyvät ennenaikaisesti, mikä tuo omat riskinsä. En tiedä prosentteja, mutta on myös paljon kaksosia, joilla on jonkin sortin vammaa ja voin kuvitella kuinka raskasta arki olisi kahden vammaisen lapsen kanssa. Me olemme myös olleet onnekkaita ja meidän tytöt ovat olleen suht helppoja lapsia. Arki kahden koliikkivauvan kanssa ei varmastikaan olisi sitä suurinta herkkua.

Puolensa siis molemmissa - mutta uskaltaisin väittää, että ei kukaan kaksosmamma tästä hommasta luopuisikaan. Koska onhan tuo kaksosuus ihan mieletön rikkaus! Kaiken sen rankkuuden keskellä riittää, että tytöt keskenään jutustelee tai halailee toisiaan, silloin unohtuu kaikki rankat päivät. 



Rikkaus siis minusta! Ehdottomasti. 

ps. kannattaa lukea Mistä on pienet pojat tehty?-blogista miksi kaksi on parempi kuin yksi. 



4 kommenttia:

  1. Hah, näin facessa kaksospäivänä kuvan missä oli: kaksi menee siinä missä yksikin, kun on kyse pullasta:D Mutta varmasti puolensa ja puolensa kaksosissa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On puolensa ja puolensa - mistään hinnasta en tätä vaihtaisikaan :) <3

      Poista
  2. Voih mä oon pienestä flikasta asti tpivonu kaksosia. Luokallani oli kaksi kaksosparia ja rinnakkaisluokalla kaksi. Kaksoisuus, kolmoset kiehtovat... miehen suvussa on kaksosia mutta meille ei niitä tullut. Tietenkin nuo kolme yksi kerrallaan tulleetkin ovat rakkaita. Olen kumminkin se outo täti joka salaa sivusta katsoo ja ihailee kaksosia!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne ihania :) Minä jotenkin olen aina vaan ajatellut saavani kaksoset, koska äitini on kaksonen. En osannut edes ajatella, että en saisi - toivoin vaan, että ei ekana tule kaksosia :D Mutta näin kävi ja näin on hyvä <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan