Lapsiluku

Minulle on ollut jollain tapaa jopa itsestäänselvyys se, että tulisin saamaan kaksoset.  Tai ehkä enemmänkin se on ollut ajatus/toive, jonka toteutuminen on hyvin todennäköistä.  Äitini on nimittäin kaksonen ja pienestä pitäen olen saanut kuulla miten minä tulen saamaan kaksoset,  koska se hyppää sukupolven yli. Sinällään siis en yllättynyt,  vaikka yllätyin kuitenkin.  Kai salaa toivoin, että oltaisiin saatu tähän harjoituskierrokselle vain yksi lapsi.

Minulla (meillä) on vielä vahvasti toiveissa saada lisää lapsia.  Ei vielä vuoteen tai pariinkaan, mutta tulevaisuudessa kyllä. Minulla on myös vahva tunne, että nämä eivät jää meidän ainoiksi tupliksi ja oikeastaan vähän toivonkin toista parivaljakkoa. Myöhemmin vielä yksi iltatähti ja sitten meidän lapsiluku olisi täynnä.  Eli viisi lasta meille, jos Luoja suo. Miltä se teistä kuulostaa?  Hullulta ehkä yhdestä, mutta toisesta taas kovin normaalilta.

Suomessa tuntuu olevan melko yleistä, että toivotaan vain kahta lasta.  Kolmekin on vielä melko normaalia,  mutta tuntuu että jos lapsia on sitä enemmän,  on se jokseenkin omituista - ehkä jollain tapaa jopa leimaavaa. Moni ystävänikin on hienovaraisesti todennut, että ei todellakaan tekisi lisää lapsia, jos kaksoset saisi ensimmäisinä. Minun haaveitani isosta lapsimäärästä saatetaan kauhistella, joskin minut tuntevat pitävät sitä melko normaalina.

Olen kuitenkin useampaan kertaan pohtinut, että kuinkakohan sitä on varaa tehdä enempää lapsia? On nimittäin melko kallista tämä lasten kasvatus, joskin varmasti ne ensimmäiset ovat kalleimmat, kun pitää ostaa kaikenlaista. Seuraavien kohdalla jotain kenties on jo varastossa ja tietää paremmin, että mitä tarvitsee. Me asutaan tällä hetkellä kolmiossa ja voisin ajatella, että asuttaisiin vielä seuraavienkin lasten kanssa. Tytöillä on nyt oma huone ja tarvittaessa me vanhemmat voitaisiin nukkua olohuoneessa. Isämies tosin haaveilee omakotitalosta ja omasta pihasta, mutta se lienee vielä tulevaisuuden haave. 

Voin kyllä kuvitella, että jos tytöt olisivat olleen esimerkiksi vaikeita koliikkilapsia, en kenties tahtoisi lisää lapsia. Meitä on onneksi siunattu kovin 'helpoilla' lapsilla, joten lisälapsista on helppoa haaveillakin. Tiedostan myös sen, että emme kenties tule saamaan lisää lapsia ja olen käsittämättömän onnellinen näistä kahdesta. 



Montako lasta teillä on haaveissa? 

8 kommenttia

  1. Meillä odotetaan ensimmäistä. En oikein osaa haaveilla mistään tietystä lapsimäärästä, mutta en usko sen ylittävän kolmea. Itselläni on kuusi sisarrusta, joten suurperhekonsepti on tuttu, itselleni ei kuitenkaan se juttu. Aloitetaan yhdellä ja katsotaan, miten pärjätään :)

    Hyvää kevättä!

    - Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihania uutisia! Onnea teille odotukseen :) Yhdestä on hyvä aloittaa ja sitten sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä ja mitä Luoja suo :)

      Mukavaa kevättä teille myös!

      Poista
  2. Minulla oli aina tunne ja toive, että saisin neljä lasta. Ensin tyttö ja poika pienellä ikäerolla, sitten kymmenen vuoden väli ja poika sekä tyttö pienellä ikäerolla. Olin aivan varma, että näin tulee tapahtumaan, rakensin elämääni siihen suuntaan (mies löytyi jo 18-vuotiaana ja hänelle tämä suunnitelma sopi). Mutta mitä vielä! Lapsia ei alkanut kuulua, eikä niitä tekemälläkään saatu tehtyä, vaikka lääkäri kuinka auttoi. Kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen asiat loksahtivat paikoilleen ja saimme kaksospojat. Ja näin on hyvä. Tämä on meidän perhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsettomuus ja lasten saamisen vaikeus ylipäänsä on asioita, joita ei vain osaa odottaa ikinä. Mutta ihanaa, että noin pitkän odotuksen jälkeen tekin saitte lapsenne ja perheenne :) Vaikka ei lapseton elämäkään köyhää ole, niin onhan lapset aikamoinen rikkaus - erityisesti siis siinä tapauksessa, että he ovat toivottuja :)

      Sitä kun ei voi tietää, mihin elämä vie. Itse olin vallan sitä mieltä, että en omia lapsia halua - mutta toisin kävi.

      Poista
  3. Minä haluaisin enemmän kuin yhden tai kaksi lasta mutta taitaa ikä tulla vastaan. Otamme lapset annettuina lahjoina ja katsotaan montako saadaan. Yksi meillä nyt onneksi jo on ja siitä ollaan erittäin kiitollisia! Ollaan saatu melkein kaikki tavarat ja vaatteet lainaan tai omaksi käytettyinä, joten ei ole tarvinnut juuri mitään itse ostaa, että sikäli ei ole ollut kallista tämän lapsen saaminen. Nyt neidin kasvaessa olen ostanut uutena joitain hienompia vaatteita ns pyhävaatteiksi, mutta käytetyt ja lahjaksi saadut ovat menneet tähän asti hyvin. Hyvää kevättä ja kesää teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksikin on rikkaus :) Kun viittasin tuohon lasten saamisen kalleuteen, niin puhuin pitkälti meidän tilanteesta - meillä kävi nimittäin niin, että ei oikeastaan saatu mitään tavaraa keltään, lukuunottamatta tietenkin saatuja lahjoja. Joitain pieniä juttuja saatiin, mitä oltiin päätetty olla ostamatta - kuten leikkimatto, joka oli lopulta ihan hitti.

      Mukavaa kevättä teidän perheelle myös! :)

      Poista
  4. Minulla on viisi lasta (: Olen aina halunnut viisi tai kuusi. Tähän taitaa jäädä ainakin mies on sitä mieltä. Selvää on molemmille et jos ylläri viel tulee niin sydämestä tervetuloa. Mutta jos nyt yritetään kasvattaa nämä rakkaat aikusiksi siinä jo iso homma. Olen aina vierastanut ajatusta että onko lapsiin varaa. Olemme luottaneet tässä Jumalaan. Että lapsi syntyy leipä kainalossa. Olen ollut kaikki nämä vuodet kotiäitinä. Mies rauhoittelee että murehdi nuorimman kasvaessa töihin menosta. Olen miettinyt että kun nuorin koulussa niin sitten muutakin /töitä/ koulutusta. Kyllä se on aika paljon kiinni kulutustasosta ja asenteesta. Mihin rahat laittaa ja mistä ei halua luopua. Meillä on yksi auto ja omakotitalo itserakennettu. Kiitos Luojan mies on ollut työkykyinen ja työllistetty. Saan elää unelmaani! Viisi koliikkia ja allergioita ja kaikenlaista. Tärkeää on että pitää itsestä huolta ja syö vitamiinit jne. Työtä riittää mutta niin riittää sylejä ja hymyjä. Lapsille tämä on ollut rikkaus. On leikkikavereita ja touhua. On kaiken työn ja pennin venytyksen rvoista! Ps.kiitollinen olen isovanhempien avusta.pyörät ja muut isommat maksaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että onhan sitä varaa oikeasti aina, jos tahtoo :) Mutta jotenkin se silti vähän kauhistuttaa ja mietityttää. Meilläkin isovanhemmat apuna ja tiedän että tyhjänpäälle ei jäätäisi missään vaiheessa. Mutta tiettyihin asioihin tottuneena - esimerkiksi matkailu - niistä luopuminen on vaikeaa ja ison katraan kanssa kallista :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.