Yhdeksänkuiset

Niin se jo tuli mittariin yhdeksän kuukautta. 

Tuntuu, että ajankulku vaan nopeutuu ja nopeutuu. Kuukaudet vilisee silmissä ja kohta meidän neidit on jo vuoden ikäisiä. Kasvu ja kehitys tapahtuu myös nopealla tahdilla, tuntuu että päivittäin opitaan joku uusi hieno taito. Moni on sanonut, että tämä on vauvavuoden parasta aikaa ja komppaan kyllä tätä! Tytöt ovat jo oppineet monia arkea helpottavia taitoja ja esimerkiksi ulos heidän kanssaan on nykyään jo ihan ilo lähteä - joskin pukeminen on nykyään melkoista tappelua. 


Tytöt ovat luonteeltaan hyvinkin erilaisia, kuten myös temperamentiltaan. On kuitenkin vaikeaa kuvailla näitä eroja, koska ne ovat itselle niin arkipäivää. Neiti B on tähän saakka ollut kehityksessään siskoaan nopeampi ja on oppinut monet taidot ensin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että neiti A on oppimassa kävelemään ensin. Meillähän on jo pitkään kontattu kovaa vauhtia ja seisomaan noustu tukea vasten. Nykyään kävellään esimerkiksi sohvanreunaa pitkin jo pitkäkin matka ja seisotaan välillä ilman tukea. Neiti A ottaa jo askeleita kävelykärryn kanssa tai äitin/iskän käsistä kiinni pitäen. 

Molemmat neidit ovat koviä käkättämään ja meillä nauretaan paljon. Keskenään te tykkäävät naureskella ja peili saa myös aina naurun aikaan. Tytöt ovat luonteeltaan sellaisia velmuilijoita ja ei-sanaa viljellään paljon - joskin myös vierastan kaikesta kieltämistä, joten yritän rajoittaa sen käyttöä ja ohjata muuten eri juttuihin. Tytöt myös ovat kovia juttelemaan ja aamusta asti jutustellaan lähes taukoamatta. Välillä itsekseen, välillä keskenään ja välillä vanhemmille. En tiedä, voiko tosissaan olla näin, mutta tuntuu välillä, että he ymmärtävät toisiaan ja tosissaan juttelevat. Varsinaisia sanoja ei vielä ole tullut, toki äiti -sanaa meillä kuullaan, mutta en ole kokenut sen kohdistuvan minuun kuin ihan hetkittäin. Mielenkiinnolla odotan, että vaikuttaako kaksi(kolme)kielisyys lasten puheenkehitykseen miten. 

Meillä syödään pääsääntöisesti itse - eli sormiruokaillaan. Se sujuu jo mallikkaasti ja ruokaa menee enemmän suuhun kuin lattialle. 

Sylissä he viihtyvät hyvin, mutta leikkivät jo paljon keskenään ja seikkailevat ympäri asuntoa - yleensä neiti A edellä ja sisko perässä. 

Mitä muuta?

Neiti B on oppinut taputtamaan ja jaksaa esitellä taitoaan.

Edelleen päristellään paljon ja se on aina yhtä hauskaa.

Neiti A puistelee päätään vähän joka asiaan ja nauraa yleensä päälle.

Laatikkojen sekä kaappien availeminen ja tutkiminen on tyttöjen suurinta huvia.









3 kommenttia

  1. Onpas teitin tytöillä ihanat aurinkolasit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Me ollaan tykätty niistä myös. Ovat Ki ET la merkkiset :) Tarttuivat mukaan Ruotsin reissulta.

      Poista
    2. Kiitos! Me ollaan tykätty niistä myös. Ovat Ki ET la merkkiset :) Tarttuivat mukaan Ruotsin reissulta.

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.