Varovainen somettaja

Tässä äitiysloman aikana ole aktivoitunut käyttämään Facebookia taas. Omaa profiilia en juurikaan päivittele, mutta seurailen useampia ryhmiä aktiivisesti - valokuvaukseen, käsitöihin, sormiruokailuun ja lastenvaatteisiin liittyviä ryhmiä. Kuulun myös muutamaan monikkoryhmään sekä useammalla kirpputorille. Kuulun Suomi-Gambia ryhmään ja joihinkin monikulttuuristen vanhempien ryhmiin. Hyvin erilaisia ryhmiä ja täynnä hyvin erilaisia ihmisiä. 


Olen melko varovainen somettaja. En kommentoi herkästi, koska tuntuu, että usein saa vain kamalan vyöryn aikaan - joku ymmärtää väärin tai alkaa väittämään vastaan tms. Kommentoin usein vain selkeisiin kysymyksiin ja selkeästi omia kokemuksia. En useinkaan viljele omia mielipiteitäni, koska ne tuntuvat aina loukkaavan jotakuta, enkä jaksa alkaa sometappelemaan. Kirjoitettu kommentti on helppo tulkita monella tapaa ja näin ollen helposti aiheuttaa väärinymmärryksiä. 

Ylipäänsä minusta tuntuu, että tuo somen maailma on täynnä mielensäpahoittajia tai toisaalta jonkinasteisia kiusaajia. Ajoittain saa törmätä ihan käsittämättömiin riitoihin, jotka lähtevät liikkeelle jostain pienen pienestä asiasta - usein jostain aivan muusta, kuin mistä keskustelua on alunperin tarkoitus käydä. Minusta on hyväkin, että kerrotaan omia mielipiteitä ja toisaalta kyseenalaistetaan toisten mielipiteitä. Mutta täytyisi osata kyseenalaistaa myös niitä omia mielipiteitä ja joustaa niissäkin. 

En itse pystyisi toimimaan Facebook-ryhmien ylläpitäjänä, koska tahtoisin vaan jaella virtuaalisia bitch släppejä kaikille turhasta päteville. Tiedättehän ihmistyypin. Minusta on myös jokseenkin törkeää kommentoida esimerkiksi kyselyyn kivoista plus kokoisista naistenvaatteista, että itse kommentoija ajatteli ratkaista asian menemällä kuntosalille ja alkamalla dietille. Sitähän kun ei kysytty. Myös esimerkiksi maitotuotteet saavat myrskyn aikaan puhuttaessa lasten ruokavaliosta - ne kun keskustelujen perusteella ovat lähestulkoon myrkkyä ja kamalia olemme me äidit, jotka lapsillemme maitotuotteita annamme. 

On myös mielenkiintoista seurailla, miten erilaisia eri ikäiset somettajat ovat. Käsityöryhmissä on paljon iäkkäämpiä ihmisiä (naisia) ja he ovat hauskoja somettajia. Joskin myös ajoittain tulee sellainen olo, että heidän tulisi erityisesti miettiä, mitä kommentoivat. Tokikaan he eivät varmaan niinkään aina muista, että kirjoittamansa teksi tulee pysymään netissä ainiaan. Heiltä saa myös hyviä vinkkejä, kuten ehdotuksen käyttää googlea neuvoa kysyessä - kun enpä itse olisi moista tajunnut! 

Pysyn siis vastaisuudessakin varmaan suhteellisen hiljaisena ja varovaisena somettajana. En jaksa alkaa tuntemattomien ihmisten kanssa riitelemään, enkä toisaalta tahdo pahoittaa toisten mieltä - koska väistämättä joku pahoittaa mielensä. Myönnän silti olevani todella somekoukussa, erityisesti nyt kun on vain lasten kanssa kotona. Toivottavasti töihin paluu tuo elämään somettomamman ulottuvuuden ja palaan taas omaksi somettomaksi itsekseni, joskin Instagramia taidan päivittää sen jälkeenkin, se on niin kivaa!

2 kommenttia

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.