Yötyöläinen

Arki alkoi meidän perheessä tänään.

Neitokaiset viettivät aamulla ensimmäiset hetkensä päivähoidossa ja tämä mamma naputtelee tietokonetta tällä hetkellä työpaikallaan.  Isämiehen osalta itseasiassa ei alkanut arki, koska hän vasta aloitti lyhyen lomansa ja heittäytyy opintojensa pariin ensi viikolla. Aiomme vielä nautti loppuviikosta perheaikaa yhden kesäreissun verran, onneksi saadaan tällainen suht pehmeä lasku arjen alkuun. 

Mutta töihinpaluu. Voitteko kuvitella, kuinka absurdi ajatus se onkaan ollut? Toisaalta ihan kivaa, mutta toisaalta aika kamalaa. Keväällä pallottelin ajatusta hoitovapaasta pitkään ja hartaasti, mutta oli pakko todeta, että se ei oikein tällä hetkellä ole mahdollista. Ajatus iltavuoropainotteiseen vuorotyöhön palaamisesta oli kamala, koska aika lasten kanssa jäisi todella vähäiseksi - puhumattakaan ajasta koko perheen kanssa. Päivätyö ei mahdollistu nykyisessä työpaikassa, eikä hakemisista huolimatta uuttakaan työtä löytynyt. Pohdittiin erilaisia ratkaisuja kotona ja lopulta päädyin ehdottamaan esimiehelleni, että entäs jos palaisinkin tekemään yövuoroja.

Täällä sitä nyt sitten ollaan! 

Yötyöläisenä.

Illalla annoin lapsille hyvän yön suukot ja suuntasin töihin. Vielä en osaa paljon tästä uudesta arjesta kertoa, mutta ajatuksen tasolla vaikuttaa hyvältä. Saan nukkua päivät, kun tytöt ovat hoidossa ja viettää illat kotona heidän kanssaan touhuten. Meillä yöt menee myös mukavasti sellaisella syklillä, että minulla on pääsääntöisesti aina viisi vapaapäivää putkeen, joten vapaata lasten kanssa on myös enemmän. Päiväkodin aloituksesta tarinoin myös myöhemmin lisää, kunhan saadaan se kunnolla käyntiin - spoilerina sen verran, että ensimmäisen päivän jälkeen äidillä oli vähän paha mieli.

Blogi tulee todennäisesti tästä lähtien päivittymään öisin ja ehkä hieman aiempaa enemmän - täällä minulla on nimittäin aikaa naputella. 

Hyvää yötä tai huomenta sinne ruudun taa!