Aleppon kellot

Tänään klo 17 ympäri Suomen soi kirkoissa saattokellot. 

Kallion seurakunnasta liikkeelle lähtenyt kirkonkellojen soitto on huomionosoitus, muistaminen Syyrian sodan uhreille. Saattokellot ovat ne kellot, joita soitetaan silloin, kun ruumista kannetaan kirkosta ulos. Tuo soitto on minusta aina ollut jotenkin lohdullinen, kuten kirkonkellot yleensäkin. 

Kellojen soitolla seurakunnat ympäri Suomen haluavat osoittaa myötätuntoa Syyrian sodan ja erityisesti Aleppon pommitusten uhreille. Lasten ja siviilien kärsimys on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että siltä ei voi sulkea silmiään. Käsittämätöntä on myös se, miten kukaan on kykenemätön löytämään ratkaisua asiaan. 

Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo kiteytti asian minusta hyvin "Tämä ei ole viesti siitä, että maailmassa ei ole muuta murhetta tai surua. Tämä ei myöskään pyri kehystämään tätä [Syyrian tilannetta] maailmanhistorian ainoaksi pahuudeksi. Kun katsoo niitä kuvia, joissa isät ja äidit kaivavat betonipölyssä olevia kuolleita vauvoja ja lapsia sieltä romahtaneista ja pommitetuista raunioista. Niin jos tämä ei ole riittävä syy soittaa, niin mikä olisi?".

Kelloja soitetaan päivittäin klo 17 24.10 saakka. Tuo päivä on YKn päivä ja luterilaisessa kirkossa se on rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä. 

Syyrian lapsille ja kriisin uhreille voi lahjoittaa  esimerkiksi;

Unicefin kautta - täällä

Pelastakaa Lapset ry:n kautta - täällä

World Visionin kautta - täällä 

kuva: Pelastakaa Lapset ry

--

Äitinä (ihmisenä yleensä kyllä myös) sydäntäni särkee nähdä kuvia ja videoita Syyrian sodan keskeltä. Tuo sota ja Välimeren pakolaiskriisi ovat asioita, joita on edes vaikea järjellä käsittää. On vaikea ajatella sitä, miten paljon pahuutta tähän maailmaan todellisuudessa mahtuu. Itselläni on suuri tahto auttaa ja jos eläisin edelleen yksin ja olisin vastuussa vain itsestäni lähtisin kriisialueille auttamaan. Minua tarvitaan kuitenkin tällä hetkellä täällä ja minun täytyy ajatella muitakin kuin itseäni, mutta jollain tapaa harmittaa se, että ei voi lähteä konkreettisesti auttamaan. Täytyy tyytyä jakamaan asiaa ja auttamaan vaikkapa vain lahjoittamalla apua tarvitseville. Muista lahjoittamista miettiessäsi se, että sinulle rahasumma on pieni uhraus, mutta kriisien uhreille se voi olla hengenpelastus. Seurakunnilta saattokellojen soitto on minusta mielettömän hieno ele, koska se tuo asian konkreettisesti ihmisten mieleen päivittäin. Toivottavasti ehdin jonain päivänä kuuntelemaan kelloja paikanpäälle, ehkäpä ihan tuonne Kallioon, mistä ajatus on lähtöisin.