Pages

Hei, hei tutti!

perjantai 11. marraskuuta 2016

Tutti. 
Tuo elämä helpottaja ja arjen rauhoittaja. 
Tuo hampaiden pilaaja ja puheen kehityksen hidastaja. 


Oma suhtautumiseni tutin käyttöön on aina ollut aika neutraali. En ole ollut totaalikieltäytyjä ja ensimmäiset tutit ostin jo raskausaikana odottamaan tyttöjen syntymää. Isämiehellä ei ollut asiaan minkäänsorttista mielipidettä, koska Gambiassa tutti ei ole yleisesti käytössä oleva hyödyke. 


Tytöt olivat kolmeviikkoisia, kun aloitettiin tutin käyttö. Ensialkuun se ei kovin maistunut, mutta pikkuhiljaa he siihen oppivat. En ole missään vaiheessa halunnut lapsia varsinaisesti hiljentää tutin avulla, vaan se on ollut käytössä lähinnä unilla sekä rauhoittavana elementtinä. Kotona pyrittiin arjessa siihen, että tutti ei olisi suussa koko aikaa, vaan vain tarpeessa. 

Tuttipulloista luovuttiin kokonaan jo ennen päiväkotiin menoa, mutta tutti jäi vielä käyttöön. Toukokuussa aloin ensimmäisiä kertoja harkitsemaan tutista luopumista, mutta ei päästy ajatuksista tekoihin. Kesän mittaan puhuttiin tutin poisjättämisestä paljon, mutta ei haluttu ottaa pois tuota lohduketta päiväkodin aloituksen yhteydessä. Alkuun tutti olikin päiväkodissa hyvä, koska sopeutuminen otti oman aikansa. Pikkuhiljaa tutti kuitenkin jäi päiväkodissa yhä useammin reppuun ja sitä käytettiin lähinnä päiväunilla. 


Kotona tutin käyttö kuitenkin oli syksyllä vielä aika yleistä. Tytöt oppivat tuttia pyytämään kesän mittaan ja osoittivat mieltään, jos eivät sitä saaneet. Hampaiden tulo lisäsi tutin käyttöä melkoisesti, mikä harmitti, kun oltiin jo melkein päästy pelkkään unituttiin. 



Miksi luovuttiin tutista nyt?

Joulukuussa meillä on suunnitteilla suunnata jälleen Gambian mummolaan ja haluttiin päästä tutista eroon ennen tuota reissua. Vuoden takainen matka on vielä elävästi muistissani, enkä tahdo sitä uudestaan kokea - nimittäin tutti Gambiassa ei toimi. Milloin tutti pyöriskeli hiekassa tai löytyi jonkun toisen lapsen suusta. Tai sitä puoliväkisin yritettiin tunkea lapsen suuhun, joka sitä ei millään tapaa siihen hetkeen kaivannut. Tuttien vahtiminen ja vahtaaminen aiheutti itselleni niin suurta ahdistusta, että päätin olla kokeilematta samaa toistamiseen. 

Lisäksi harmitti se, että tytöillä selkeästi on kovasti asiaa ja tapailevat monia sanoja, mutta tutti toimi tässä asiassa ikäänkuin tulppana. 

Lisäksi minulla yksinkertaisesti meni hermo siihen, että meillä tutit olivat jatkuvasti kateissa. Parhaimmillaan meillä oli käytössä 12 tuttia, mutta niistä 10 kateissa. Isämies ei koskaan oppinut pitämään niistä samalla tapaa kirjaa kuin minä ja tytöt sujuvasti piilottelivat niitä milloin minnekin - kuten dvd-laatikkoon ja palautuspullojen sekaan. 


Miten siitä sitten luovuttiin?

Tytöt olivat varmaan hankalimmassa mahdollisessa iässä tutista luopumisen suhteen nyt. Vielä ei ymmärrystä riittänyt siihen, että he olisivat antaneet tuttinsa tontuille taikka eläinvauvoille. Toisaalta taas olivat jo oppineet tuttia pyytämään ja vaatimaan, mikä hankaloitti asiaa hieman. Pitkin syksyä ollaan yritetty pitää tutin käyttöä minimissä (vaihtelevalla menestyksellä), mutta lopulta vain kylmän viileästi lopetettiin. Muutamana päivänä tytöt saivat tutin illalla sängyssä, mutta muuten eivät. Lopulta jätettiin se uniltakin pois ja heitettiin kylmän viileästi tutit roskiin. 


Huutoa? Kyllä. Itkua? Kyllä. 

Mutta näin reilun viikon tutittomuuden jälkeen se on jo täysin unohtunut turhake. 

Meidän tytöt olivat minusta valmiita tähän muutokseen ja loppujen lopuksi vierottautuminen meni melko kivuttomasti. Vielä kaapista löytyy pari tuttia, jos niitä jostain syystä akuutisti tarvittaisiin, mutta luulen että nekin voisi jo hyvillä mielin heittää pois. 

--

Miten ja milloin teillä on luovuttu tutista?


2 kommenttia:

  1. Hienoa! Teillä on ollut selkeä tavoite mihin mennessä haluatte luopua tutista ja se varmasti helpotti prosessia päättäväisyyden kannalta. :) Meillä luovuttiin "vahingossa" tutista kun se jäi autokannelle lukittujen ovien taakse eräällä risteilyllä kun meidän kuopus juuri oli täyttänyt kaksi. Mutta ei inahdustakaan kuulunut, kertaheitosta luovuttiin siitä. Hahaa.. olimme kyllä aika yllättyneitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpotti kyllä, kun oli päämäärä :D Mutta melko toimiva tuo teidänkin tapa! Voi lapsellekin vaan sanoa, että se unohtui sinne - 'ei voi mitään' tyylisesti :) Hyvä, ettei tullut kamalaia huutoja laivareissulle siitä kuitenkaan!

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan