Diktatuurista demokratiaan

Levottomat on ajatukset. 
Yritän keskittyä ja tehdä jotain työhön liittyvääkin, mutta ajatukset karkaavat nopeasti tuonne toiseen kotimaahan. 

Suomenkin uutiskanavat ovat täynnä isoja otsikoita Gambiasta ja maan poliittisista levottomuuksista. Haastatellaan turisteja ja ihmetellään, että miten suomalaisia on siellä 'loukussa'. Itse en huolehdi niinkään suomalaisista turisteista, vaan omasta perheestä - ei heille lennätetä tyhjää konetta hakemaan turvaan, jos jotain tapahtuu.

Joulukuun alkupuolella iloittiin - Gambiassa itsevaltiaana ollut itseään presidentiksi kutsuva herra sai tuta tappion vaaleissa ja uusi presidentti valittiin. Demokratia oli palaamassa maahan, missä sitä ei ole yli 20 vuoteen tavattu. Herra diktaattori jopa myönsi tappionsa, vain kieltääkseen sen kuitenkin viikkoa myöhemmin. Jännitettiin mekin, että päästänkö reissuun - sen verran epämääräinen tilanne on ollut. Mutta me päästiin ja nautittiin täysillä - olen jakanut tarinoita rennosta ja rakkaasta Gambiasta, vaikka taustalla on koko ajan kytenyt huoli ja epävarmuus. 

Kahden kuukauden ajan ollaan seurattu erilaisia uutiskanavia ja puhuttu paaaaljon politiikkaa. On mietitty sitä, mihin tämä tulee vielä johtamaan - rauhaa vai sotaa? Erilaisia kantoja on ollut ilmassa. Osa on uskonut herra diktaattorin lopulta myöntyvän ja lähtevän. On heitelty ilmaan ajatuksia kansanmurhista ja heimosodista. On väläytelty sisällissotaa ja palkkasotilaiden armeijoita. 

Tätä kaikkea tapahtuu ja on tapahtunut historiassa paljon. Ei tarvitse katsoa kovin pitkälle menneisyyteen ja vaikka Afrikan sisäisiin sotiin - esimerkiksi Nigerian sisällissotaan ja Ruandan kansanmurhiin. Kun pelko moisista raakuuksista koskettaa yhtäkkiä maata, missä asuu paljon rakkaita on vaikea suhtautua siihen niin 'kevyesti' kuin jos se tapahtuisi jossain muualla. 

Kukaan ei vielä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Syttyykö sota vai saapuuko rauha. Muutama tunti sitten oli takaraja herra diktaattorille hyväksyä tappionsa ja luopua vallasta. Vielä ei tarina kerro, että onko hän asemapaikallaan vai karannut maasta vähin äänin. Onneksi naapurimaat ja myös Euroopan maat ovat ottaneet tilanteen vakavasti. Sen ansiosta jaksan uskoa siihen, että suurempaa sotaa maassa ei tule syttymään. On toivottavasti otettu oppia menneestä ja asiaan puututaan nopeasti sekä radikaalisti, mikäli herra diktaattori alkaisi rettelöimään. 


Moni läheinen on iloinnut siitä, että me tultiin pois jo ennen tätä tilanteen kärjistymistä. Olen toki iloinen siitä, että ollaan täällä turvassa, mutta tosiasiassa olisin ehkä kenties mieluummin Gambiassa perheen kanssa. Tiedän, että isämies olisi ja hänellä huoli on vielä omaani isompi. Meidän perhe on toistaiseksi vielä ainakin hyvin turvassa. Itse ehdottelin, että josko he kuitenkin vetäytyisivät sisämaahan sukulaisten luo, mutta he päättivät jäädä kotiin. Lähialueelta perheenjäseniä on kokoontunut yhteen ja kotiin on ostettu muutamaksi päiväksi ruokatarpeita varastoon. Kovin huolestuneen oloisia eivät läheiset tuolla ole olleet, mutta varmasti melko jännittynyt on ilmapiiri.

Sen sanon, että odottavan aika on tosiaan pitkä


--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

4 kommenttia

  1. Hui. Isoja asioita. Toivotaan, että siellä asiat käy parhain päin. Voimia odotteluun!

    VastaaPoista
  2. Jännittyneenä uutisia seurataan täälläkin. Mieheni ja lapseni isä on parhaillaan Gambiassa, vielä reilun viikon verran. Jännittää ja hieman ehkä pelottaakin, mieheni ja kaikkien siellä olevien läheisten puolesta. Uskon kuitenkin hyvän voittoon.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.