Taaperot Gambiassa

Me otettiin monessa mielessä varman päälle reissun suhteen. Ostettiin matka pakettina matkanjärjestäjältä ja matkustettiin suoralla lennolla Helsingistä Banjuliin, otettiin kohteessa lentokenttäkuljetukset ja asuttiin muina turisteina konsanaan hotellissa. Hotellissa asuttiin melko hulppeasti (ja kalliisti), minkä lisäksi hintaan sisältyi aamupala sekä päivällinen. Hotelli sijaitsi turistialueen keskellä ja siitä pääsi suoraan rantaan, eli käytännössä kaikki oli kävelymatkan päässä. Osittain tähän päädyttiin siitä syystä, että se oli helppoa sekä mukavaa ja osittain taas siksi, että mukana oli myös isovanhemmat ja he ehkä kaipasivat matkalta hieman enemmän kuin me. 

On pakko myöntää, että tämä oli melko toimiva paletti. Tytöt saivat hotellialueella huoletta juosta ympäriinsä, eikä tarvinnut huolehtia suuremmin vaaroista. Rannalle pääsi vähällä vaivalla ja altaallakin viihdyttiin joitain kertoja. Aamupala oli loistava ja oli ihanaa, että ei tarvinnut itse alkaa sitä kokkailemaan. Illallinen syötiin välillä neitien kanssa ja välillä niin, että he jo nukkuivat - joko isovanhemmat vahtivat tai käytiin syömässä vuorotellen. 

Jokainen matkustaa tyylillään ja vaikka tämä ei ehkä ole meillekään se omin tapa Gambiassa olla, niin tällä kertaa se teki hyvää. Päiviä vietettiin mummolassa ja sukuloiden, mutta iltaisin sai vetäytyä omaan rauhaan ja olla vaan. Mummolassa ei myöskään ole sähköä tai juoksevaa vettä, mikä olisi tuonut elämiseen omat haasteensa ja isämieskin on jo niin länsimaalaistunut, että viihtyi varmaan paremmin hotellissa. Katsotaan, missä asustellaan ensi visiitillä - kenties joskus se omakin talo tuonne rakentuu, eikä enää tarvitse asumisasioita pohtia.



Ruokailut

Kuten sanottu, niin meidän majoitukseen sisältyi hotellilla aamiainen ja päivällinen. Aamupalalla syötiin munakkaita ja papuja ja puuroa ja jogurttia. Tuoreita hedelmiä syötiin paljon ja vaaleaa leipää vähän liikaa. Lounasta syötiin monena päivänä mummolassa, missä siskot kokkailivat perinteisiä gambialaisia ruokia. Jos ei oltu lounasaikaan mummolassa, syötiin joko hotellilla tai lähiravintoloissa. Tytöillä lounas oli usein kalaa tai kanaa sekä ranskalaisia tai munakasta. Melko yksipuolisena tuo ruokavalio pääruokien suhteen pysyi - kanaa, kalaa, riisiä ja ranskalaisia eri muodoissa tuli syötä lähes päivittäin. Vihanneksia tytöt söivät vähemmän, mutta hedelmiä meni paljon. Iltapalaksi tehtiin välillä puuroa ja välillä leipää. Joinain päivinä iltapalaksi oli pelkästään hedelmiä, riippuen vähän päivän muista ruokailuista. 

Melko sokerilla kyllästetty kolme viikkoinen tytöillä kyllä oli. Hieman kauhistuttaa ajatella, miten melkein joka päivä tuli juotua mehua ja syötyä keksiä. Mummolassa pääsivät karamellien makuun ja sain välillä huijata neideiltä tikkaria pois suusta. Jossain vaiheessa lomaa lopetin asialla stressaamisen ja annoin karamellien kadota parempiin suihin - nyt kotona ollaankin oltu tiukasti sokereista erossa, mikä antaa itselleni hieman mielenrauhaa. Suomesta meillä oli mukana kasa smoothieita sekä rusinoita ja muita sokerittomia juttuja. Ensimmäisen viikon jälkeen olivat smoothiet ja rusinat lähes loppu, mutta olivat silti hyvä lisä matkalle mukaan. 



Matkustaminen

Se, että kaikki tarvittava sijaitsi kävelymatkan päässä, oli mukavaa, koska se tarkoitti sitä, että liikuimme autolla mahdollisimman vähän. Gambiassa on melko letkeä liikennekulttuuri ja näin äkkiseltään se tuntuu melko turvattonmalta. Lapsille ei luonnollisestikaan autoissa ole turvaistuimia, emmekä lähteneet moisia Suomesta raahaamaan. Käytettiin matkustamiseen pelkästään takseja, eikä lähdetty julkisiin kulkuneuvoihin säätämään. Suora taksi hotellilta mummolaan oli helppo ratkaisu ja turistitaksit ovat hieman paikallisia takseja parempia. Tytöt matkustivat taksissa takapenkillä meidän sylissä. Välillä he seisoskelivat jalkatilassa, mutta pääasiassa viihtyivät ikkunasta maisemia katsellen ja koiria bongaillen. Vaikka gambialainen liikenne äkkiseltään vaikuttaa kaoottiselta, on se kuitenkin melko turvallista. Kuljettajat ovat tottuneet liikenteeseen ja autoilukulttuuri on melkoisen sosiaalista. Liikenteessä otetaan toiset huomioon, mikä tekee siitä jopa tietyllä tapaa turvallisempaa kuin Suomessa - ei ole samanlaista 'minä ensin' kulttuuria. 

Rattaita ei tällä kertaa otettu mukaan laisinkaan ja pärjättiin ilmankin ihan hyvin. Oma selkäni kyllä huomasi rattaiden puuttumisen, nimittäin melko paljon tuli kannettua lapsia kolmen viikon aikana. Tytöt jaksavat jo melko pitkiä matkoja kävelläkin, mutta paljon pyysivät syliin. Kantoreput meillä oli mukana ja omaani käytinkin melko paljon.


Lennoista kirjoittelin oman tekstin - jäikö joku muu mietityttämään?


--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa



Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut


2 kommenttia

  1. Hha, onkohan missään yhtä itsekästä liikennettä kun suomessa:D joskus täälläkin miettinyt, että eihän tällä automäärällä ja tilalla tulis menosta yhtää mitää jos kaikki ajelis kun suomalaiset:D

    Kuullosti rentouttavalle ja onnistuneelle reissulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei varmaan olekaan :D Gambiassa liikenne on niin supersosiaalista, että korostuu tämä suomalainen kulttuuri siinä rinnalla.

      Ja oli kyllä onnistunut reissu kokonaisuudessaan, teki hyvää <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.