Tukiverkon tärkeys

Lueskelin vanhoja postauksia vauvavuodelta ja monen aiheen ympäriltä heräsi uusia ajatuksia - äitiys kasvattaa aika paljon ja tuntuu, että vuoden aikana on vanhentunut ja viisastunut melkoisesti. Ajattelin nostaa joitain aiheita uudestaan pohdintaan, jos ja kun ne ovat ajankohtaisia vieläkin.



Kirjoitin viime keväänä meidän turvaverkosta, tai lähinnä sen olemattomuudesta. Aihe, joka on arjessa mukana aika paljon. Kun yrittää parhaansa mukaan yhdistää perheen, työ ja opiskelun, olisi ajoittain mukavaa, että lähellä olisi myös apua. Meillä tilanne on edelleen läheisen tukiverkon suhteen melko huono, mutta tiedän, että tarpeen vaatiessa saataisiin apuja. 

Isovanhemmat asuvat tuolla 300 km päässä ja kynnys avun pyytämiseen ei ole vuoden aikana juurikaan madaltunut. He mielellään tyttöjen kanssa ovat ja ottaisivat yökyläänkin. Käytännön toteutus on kuitekin tällä välimatkalla haastavaa ja isovanhemmista suurin ilo onkin silloin, kun olemme heidän luonaan kylässä. Silloin voi aamulla nostaa lapset sängystä pois ja kääntää itse kylkeä. Voi lähteä kauppareissulle tai ystävän luokse ja unohtaa hetkeksi ajankulun. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä avusta, mitä ollaan heiltä näiden vuosien aikana saatu - on rikkaus, että isovanhemmat haluavat ja pystyvät ja jaksavat olla arjessa mukana. Vaikka asuisivat vähän kauempanakin. 



Tyttöjä ei ole koskaan hoitanut meidän vanhempien lisäksi kukaan muu kuin isovanhemmat. Itselläni on myös tyttöjen syntymästä lähtien ollut kynnys jättää lapsia hoitoon - ei siksi, ettenkö luottaisi ystäviini, vaan siksi, että en halua rasittaa. Kahden vauvan hoito vaati omanlaistaan touchia ja nyttemmin kahden aktiivisen taaperon jättäminen jonkun hoiviin ei houkuta (ei varmaan koskaan enää kuultaisi siitä hoitajasta). Tiedän, että toisaalta moiset ajatukset ovat vähän pölhöjä - tytöt käyttäytyvät huomattavasti paljon paremmin kun minä en ole paikalla ja ystäväni osaisivat soittaa ja pyytää palaamaan, mikäli kävisi ylivoimaiseksi. Eli jopa osaltaan voin syyttää olemattomasta tukiverkosta vain itseäni. Uskon myös, että tyttöjen kasvaessa kynnys jättää heitä hoitoon madaltuu. Nykyisellään en oikeastaan juurikaan edes halua jättää heitä hoitoon lähteäkseni itse johonkin - ennemmin liikumme koko perheen voimin. 

 Saatiin joululahjaksi neiti B:n toiselta kummitädiltä lastenhoitolahjakortti ja se pitäisi käyttää tämän kuun loppuun mennessä. Ystäväni sanoi, että laittoi korttiin määräpäivän, jotta oikeasti käyttäisimme sen. Voin kuitenkin paljastaa, että tämän kuun aikana tuota lahjakorttia ei tule lunastettua, mutta toivottavasti myöhemmin. Omat työkuvioni eivät nyt anna mahdollisuutta irtiottoon, joten ei ole tarvetta lastenhoitajallekaan. Jossain vaiheessa uskaltaudutaan ehkä lunastamaan tuo lahjakortti ja tytöt saavat viettää laatuaikaa kummitädin kanssa, kun vanhemmat puolestaan nauttivat toistensa seurasta. 

Vuosi sitten totesin, että ainoita hetkiä jolloin olisi kaivannut apukäsiä ovat olleet ne, kun itse on ollut kipeänä ja se pitää kyllä paikkansa edelleen. Olimme tyttöjen kanssa syksyllä yhtä aikaa oksennustaudissa ja onneksi isämies pystyi silloin jäämään kotiin myös, muuten olisi ollut haasteellinen paletti, kun itse oli aivan pois pelistä. Tytöt ovat myös talven aikana sairastelleet paljon ja silloin olisi ajoittain kaivannut itse pientä irtiottoa tai vaikka sitä, että pääsisi käymään lähikaupassa. Onneksi olemme pystyneet yhdessä sumplimaan aikataulumme niin, että molemmat saavat välillä viettää aikaa myös itsekseen ja ystävien kanssa. Parisuhteen kannalta tekisi kyllä terää yhteinenkin aika.

Millaisia tukiverkostoja teillä on arjessa? Vai onko ollenkaan? 


--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

4 kommenttia

  1. Turvaverkko on erittäin tärkeä. Me olemme onnekkaita sillä molempien vanhemmat asuvat lähellä. Tyttöystävän vanhemmat jopa liian lähellä :D matkaa on 5minuuttia kävellen.

    https://faijahommia.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi teillä asutaan todella lähekkäin :D Varmaan puolensa ja puolensa siinäkin..

      Poista
  2. Tukiverkosto on kyllä tärkeä. Musta tuntuu, että varsinkin vauva vuonna olisin kaivannut muutaman kerran pari tuntia ihan vaan itselleni eli nukkumiselle. Meillä ei isovanhemmat juurikaan jaksa poikaa hoitaa, vaikka mielellään aikaa viettäisivätkin yhdessä. Tosin asuvat kaukana (tai siis silloin kun Helsingissä asuttiin/ asutaan, nyt toki ovat vielä kauempana :). Meilläkään poika ei juuri ole koskaan ollut hoidossa vielä. Nyt täällä ollessa miehen sisko on meidän ainut ja tärkeä tukiverkosto. Yhtenä päivänä hän halusi ottaa poikasemme mukaan ystävänsä luo jolla on myös pieniä lapsia. Ja vaikka olin töissä itse niin jännitin vähän miten pikkuisella menee koko päivä ilman meitä ;) Hyvin oli mennyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä joskus kaipaisi vieläkin rauhallista nukkumahetkeä :D Kiva, että teillä on täti sielläkin hoitamassa tarvittaessa <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.