Asioita jotka olivat toisin, kun itse olin lapsi

Muistatko sen äänen, mikä kuului puhelimesta kun joku perheenjäsenistä oli netissä. 

Muistatko kun juostiin kaverin luo soittamaan ovikelloa kun haluttiin leikkiä. 

Muistatko sen, kun harmitti, että unohdit telkkariohjelman. 

Muistatko kun odotit radiosta sitä tiettyä biisiä, että saisit sen nauhalle. 

Muistatko kun pihtasit reissuvihkoa repussa, kun opettaja kirjoitti sinne nuhteita. 

Äiti ja melukylän lapset blogissa listattiin hauskasti asioita, jotka olivat eri tavalla silloin kun itse oltiin lapsia verrattuna omien lapsiemme lapsuuteen. Allekirjoitan nuo Terhin nostamat asiat, mutta niitä pohtiessani keksin muutaman lisää. 

disketti - muistitikku

Tietokoneelta tallennettiin dataa silloin vielä disketille. En edes oikeasti muista kuinka tuo toimi käytännössä, mutta toimi hyvin silloin. Nykyisellään muistitikkukin kai alkaa olla vähän vanhanaikainen ja asiat tallennetaan pilvipalveluihin tai muualle verkkoon, mistä ne saa samantien käyttöön.

vhs - tallentavat boxit

Lapsena piti oikeasti katsoa lehdestä tv-ohjelmat ja muistaa laittaa nauhoittamaan oikeaan aikaan, muuten meni ohjelma ohi. Jos kävi huonosti, niin piti toivoa, että tulisi uusintana. Nykyisellään tallentaminen on hurjan helppoa ja sen voi tehdä vaikka puhelimella etänä, jos unohtaa. Eikä oikeastaan haittaa vaikka unohtaisi, koska löydät ohjelmasi jostain palvelusta myös esittämisen jälkeen. 

nauhoitus radiosta - podcastit

Muistan kun veljeni oli armeijassa ja soitti minulle kotiin, että nauhottaisin radiosta jonkun pilapuhelun hänelle talteen. Siinä sitten etsittiin tyhjää kasettia ja radiosta oikeaa kanavaa ja odotettiin että ko. pätkä soitetaan. Nyt löytäisin pilapuhelupätkät todennäköisesti podcasteina radion verkkosivuilta. 

kirjevihko - WhatsApp ryhmä

Alakoulussa kirjoiteltiin kirjevihkoja kavereiden kanssa. Niitä on eri hauskaa lukea nykyään - en muistaisi top3 listaa vitosluokan lempparibiiseistä muuten. Nykynuorilla on varmaan WhatsApp ryhmiä tai jotain muita keinoja kommunikoida kuin kirjevihkot. 

lankapuhelin - kännykkä

Muistan kun meille tuli ensimmäinen kännykkä. Se oli aika iso rumilus ja pelkästään äitini työkäytössä. Itse sain ensimmäisen puhelimeni kolmannella luokalla ja se oli veljeni vanhan Nokia 3210. Lapsena osasin ulkoa parhaiden kavereiden puhelinnumerot ja jos ei puheluun vastattu, niin sitten kipitettiin ovikelloa soittamaan. Me lapset telmittiin kesät ulkona ja äiti ehkä huusi ovelta kokeillen, että ollaanko kuuloetäisyydellä. Jos ei oltu, niin kai hän vain luotti, että pian me palataan tai soitti kaverin äidille kyselläkseen peräämme. Meidän tytöt sujuvasti jo nykyisellään näprää puhelinta ja leikkivät omillaan - enpä myöskään osaisi kuvitella, että päästäisin heitä muutaman vuoden päästä ulos ilman, että tiedän saavani heihin yhteyden. 

reissuvihko - Wilma

Wilma on tuonut mukanaan uuden elementin kodin ja koulun väliseen kommunikointiin. Reissuvihko kovin helposti katosi kotimatkalla tai unohtui pulpettiin, mutta Wilma tavoittaa aina. Itse opin myös aika nuorena väärentämään vanhempieni allekirjoituksen opettajaa tyydyttävällä tavalla, joten välillä pääsi livahtamaan. Wilman kanssa moinen kikkailu ei niin helposti onnistuisi. 

kasetit ja cd-levyt - Spotify ja kumppanit

Muutos, mistä itse olen tosi kiitollinen. Lapsena piti aina kantaa iso kasa cd-levyjä tai kasetteja mukana kun halusi kuunnella musiikkia. Ei se kannettava cd-soitinkaan mikään ihan pieni ollut kantaa - lenkille olisi tarvinnut sille oman laukun. Mp3-soittimet/Ipod mullistivat jo aika paljon, mutta onhan se hurjan helppoa, että voi laittaa musiikin soimaan omasta puhelimesta Spotifyn tai vaikka Youtuben kautta ihan missä vaan. 

Kuvat ei liity milläänsäkään asiaan, kunhan uppuduin Pixabayn maailmaan ja rakastuin palloihin. Haaveilen lumipallokokoelmasta, innostuisivatkohan tytöt jos aloittaisin keräilyn.. 

Mitä muutoksia/muistoja vielä tulee mieleen? 

--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut