Käytiin alkuviikosta viettämässä sateista aamupäivää HopLopissa. Se on ihan meidän tyttöjen paikka kun saa kiipeillä ja touhuta - pakko myöntää, että itsekin nautin siellä touhuamisesta. Tyttöjen touhuja on myös ihana seurailla välillä normaalista poikkeavissa ympyröissä - jotenkin heidän keskinäinen yhteytensä korostuu uusissa tilanteissa.
Tällä kertaa kävi niin, että melko pian saapumisemme jälkeen isämies lähti neiti A:n kanssa vessareissulle ja me jäätiin neiti B:n kanssa touhuamaan. Yhdessä siskonsa kanssa melko rajustikin leikkineestä lapsesta kuoriutui siskon poistuttua hyvin rauhallinen, jopa vähän ujo neiti. Hän varovaisesti kierteli ja kävi säännöllisesti tsekkaamassa äidin läsnäolon. Tuntui, että neiti oli hieman hukassa ilman sisartaan - kuin jotain puuttuisi. Onneksi sisko palasi pian ja leikit saivat jatkua ennallaan.
Havahduin tuossa tilanteessa taas siihen, miten erottamaton kaksikko nämä neitokaiset ovatkaan. He ovat aina olleet tiivis parivaljakko, joka välillä rakastaa rajustikin, mutta silti sisko on paras. Ihan muutamia kertoja tytöt ovat viettäneet pidempiä aikoja erikseen. Gambian lomalla me neiti B:n kanssa vietettiin muutama lepopäivä neiti A:n ollessa isänsä kanssa liikkeellä ja Suomessa erikseen on tullut oltua lähinnä toisen sairastaessa tai erillisillä lääkärireissuilla.
Välillä pohdin sitä, että miten voisin tukea neitien kasvua yksilöinä, mutta toisaalta taas haluan vaalia tätä erityistä suhdetta, mikä heidän välillään on.
Miten teidän perheen sisarukset, onko erottamattomia parivaljakkoja? Ja miten muut kaksosperheet, millaisia kaveruksia teillä on?
--
Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa
ihana blogilöytö. Mielenkiintoista pohdintaa ja ihania kuvia :D
VastaaPoistaKiitos <3 Ja tervetuloa seuraamaan!
PoistaTuo onkin tosi jännää pohdintaa! Meidän pojilla n 2 vuotta ikäeroa, mutta ovat kasvaneet tiiviisti yhdessä ja esimerkiksi hoidossa ovat pienissä piireissä perhepäivähoitajan luona (yht. 4 lasta). Olen antanut heidän "kasvaa yhteen" ja ovat toisilleen kaikki kaikessa ja tietyssä määrin erottamattomia. Tänä vuonna huomaan kuitenkin miten meidän pian 6-vuotiaalla on noussut esille tarve olla yksin. Olemme aloittaneet hänen kanssa luisteluharrastuksen joka on ihan hänen oma juttu.. eli ehkä teidän tytöillä ei ihan vielä ole tarvetta yksilölliseen kasvamiseen, mutta se on varmasti myöhemmin edessä! <3
VastaaPoistaIhana, että teidänkin pojat on tiivis parivaljakko <3 On se myös aikamoinen rikkaus! Varmasti tulevaisuudessa alkaa tulla myös omia juttuja, tytöt on niin erilaisia että voisin kuvitella esim harrastusten olevan aika erilaisia tulevaisuudessa. Mutta sen näkee sitten :)
Poista