Hiljainen koti

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Tytöt ovat viettäneet ensimmäistä kertaa pari yötä yökyläillen, kun suuntasivat mummon ja vaarin kanssa maanantaina mökille meidän vanhempien jäädessä kaupunkiin. Mitään varsinaista syytä tai tarvetta tälle yökyläilylle ei ollut, ainoastaan mummon hartaasti esittämä toive. Tuo toive esitettiin varovaisesti alkukesästä ja jätettiin hautumaan. Me vanhemmat pohdittiin ja todettiin, että miksipä ei - annetaan isovanhemmille ja tytöille mahdollisuus luoda suhdetta keskenään ja samalla me vanhemmat saadaan vähän omaa sekä yhteistä aikaa. 

Haikea oli tunnelma kun vilkutettiin maanantaina auton perään - minä näen tytöt jo tänään, mutta isämies vasta melkein kahden viikon päästä. Minulle tämä varmasti oli kaikista vaikein tilanne, sillä isämies on tottunut meidän reissuihin ja yksinoloon, kun taas tytöt pärjäävät mainiosti, koska heillä on toisensa. Minä en ole työ-öitä lukuunottamatta ollut tytöistä paljoakaan erossa ja olen myös luonteeltani kova ikävöimään. Onneksi mummo ja vaari jättivät vintiön meille seuraksi kun veivät tytöt - on ollut joku jota halia ja jonka kanssa leikkiä. 



Onhan tämä tehnyt hyvääkin! On ollut mukava olla rauhassa ja viettää aikaa isämiehen kanssa kaksistaan oleillen - ei olla ihan kotona kaksistaan juuri oltu tyttöjen syntymän jälkeen.

 Olen nauttinut..

..siitä, että saa rauhassa syödä lämpimän ruoan lämpimänä ja kylmän kylmänä, ilman sylissä venkoilevaa lasta, joka yrittää varastaa lautaselta ne parhaat palat.

.. rauhallisista aamuista sänkyssä makoillen, siitä, että voi kääntää kylkeä ja sulkea silmät vielä hetkeksi heräämisen jälkeen.

.. siitä, että ulos lähteminen on vaivatonta ja nopeaa.

.. siitä, että kaupassa on saanut rauhassa kierrellä ja tutkia tuoteselosteita.

.. siitä, että koko ajan ei ole taaperoa jaloissa vaatimassa syliin kun teet ruokaa.

.. siitä, että voin hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla ja katsoa Hart of Dixietä tai kirjoitella blogia tai lukea kirjaa. 

.. siististä kodista ja siitä, ettei tarvitse katsoa jalkoihin kävellessään. 

Olen kaivannut..

.. aamuihin ilosta hihkuvaa hymynaamaa kun avaan silmäni.

.. syliin kiipeävää taaperoa, joka käy vaan tankkaamassa rakkautta leikkien lomassa.

.. pientä apulaista, joka haluaa auttaa ruoanlaitossa ja siivouksessa ja noh, kaikessa.

.. kylkeen käpertyvää taaperoa illalla nukkumaan mennessä.

.. tyttöjen leikkien seuraamista. 

.. iltaisia kylpyhetkiä kun ammeesta kuuluu riemun kiljahduksia. 



Ikävä on ollut hurja ja onkin ihanaa päästä halimaan tyttöjä sekä kuulemaan, että mitä he ovat puuhailleet. Ihan hyvä kuitenkin, että uskalsin tähän lähteä ja saatiin vähän kokeilla erillään oloakin, tulevaisuudessa kuitenkin tulee hetkiä kun joudutaan olemaan myös erossa.

Onko teidän lapset yökyläilleet paljon näin muuten vaan?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan