Terveisiä mummolasta!

Mammalandian heinäkuun yhteistyöpostauksen aiheena on isovanhemmuus, mitä isovanhemmat lapsille merkitsevät ja se, mitä mummolassa puuhaillaan. Me ollaan just sopivasti meidän Jyväskylän mummolassa, niin on helppo paneutua aiheeseen. Kuulumisia muiden Mammalandialaisten mummoloista ja kuukausittaisista aiheista voit tsekata täältä.

--

Mummolassa parasta on se, että ovesta pääsee suoraan pihalle. Ja se, että aamulla voi kipittää herättyään mummon ja vaarin väliin. Ja tottakai myös vintiön suukot. Mummolassa leikitään äitin ja enon vanhoilla leluilla. Ja ihmetellään vaarin aarteita. Ja syödään vähän normaalia enemmän herkkuja ja mummon tekemään herkkuruokaa. Mummola on sellain spesiaali pakopaikka, missä saa aimo annoksen rakkautta osakseen.








Meillä on harmittavasti molemmat mummolat kauempana - toinen täällä muutaman sadan kilometrin päässä ja toinen taas useamman tuhannen kilometrin päässä. Luonnollisesti vieraillaan useammin täällä Jyväskylän mummolassa, mutta arjessa yritetään puhua molemmista mummoloista paljon ja tytöt soittelevat isämiehen kanssa usein myös Gambian mummolaan. Gambian mummolassa käydessä ollaankin aina kerralla pidempi ja intensiivisempi pätkä, kun taas täällä Jyväskylässä voidaan käydä viikonloppua viettämässä. 

Arjessa tytöt eivät varsinaisesti isovanhempiensa kanssa ole tekemisissä välimatkasta johtuen. Meille ei ole mahdollista, että he lähtisivät arkena illaksi mummolaan ja se ajoittain harmittaa paljonkin. Itse olen kasvanut myös niin, että isovanhemmat olivat kaukana ja sen vuoksi suhde ei ollut ehkä niin läheinen. Onneksi nähdään Jyväskylän isovanhempia kuitenkin usein ja näin kesällä tuntuu, että ihan erityisen usein. Mummo ja vaari ajelevat myös talvisin meidän luo Helsinkiin, jos me ei arjen tiimellyksessä ehditä Jyväskylään. Jyväskylän mummolle ja vaarille myös soitellaan paljon videopuheluita silloin kun ei ehditä niin paljon näkemään. 

Mummon ja vaarin kanssa ollaan myös reissattu paljon - esimerkiksi molemmilla tyttöjen Gambian reissuilla he ovat olleet mukana ja onkin kiva, että mummot tapaavat välillä myös toisiaan, vaikkea yhteistä kieltä olekaan. Mummous on ollut heillä se yhdistävä tekijä, mikä on yhdistänyt kouluttamattoman gambialaisen kotiäidin ja aina itsensä elättäneen yksityisyrittäjän. Isovanhempien kanssa ollaankin aina nähdessä vähintään useampi päivä, välillä tosiaan esimerkiksi reissussa jopa kaksi viikkoa. Se on mahdollistanut syvän suhteen syntymisen välimatkasta huolimatta. 

Mummo ja vaari on meidän tyttöjen ehdottomat lemppari-ihmiset - välillä jopa kivemmat kuin äiti ja isä. Silloin kun ollaan mummolassa, ei äiti kelpaa tekemään mitään, mutta en pane sitä pahakseni vaan nautin vapaudesta. Mummolaan lähdetään aina innolla ja kotiin lähtiessä tulee kiukku. Mummon ja vaarin kanssa tytöt ovat myös viettäneet muutaman yön meistä erossa, viime viikolla ensimmäistä kertaa kaksi yötä putkeen. 

Onko teillä isovanhemmat osa arkea vai asuvatko he kauempana? 

Käykää heittämässä vielä kysymyksiä edelliseen postaukseen!

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

2 kommenttia

  1. Ihania kuvia teidän mummolan reissusta ♥

    Meillä on vähän sama juttu: molemmat isovanhemmat asuvat kaukana, ei tosin tuhansien kilometrien päässä mutta yli tunnin ajomatkan päässä. Se tosiaan tarkoittaa sitä, että voidaan kyllä kyläillä mutta vain viikonloppuisin tai lomilla. Eikä tosiaan puhettakaan, että isovanhemmat saisi vaikka illaksi hoitamaan lapsia, että päästäisiin vaikka treffeille ulos tuon isimiehen kanssa tai vaikka yhdessä vanhempainiltaan. Parisuhdeajasta on tingitty paljonkin. Viimeksi ollaan oltu kahdestaan "radalla" 11kk sitten eikä seuraavaa reissua ole näkösällä. Onneksi on olemassa Skypet ja Whatsappit, isovanhempien kanssa yhteydenpito arjessa on helpompaa. Esimerkiksi esikoisen kevätjuhlista lähti heti kuvat puhelimesta puhelimeen, kun lähdettiin kevätjuhlista koululta ja niin oli innoissaan lapsi kuin isovanhemmatkin reaaliaikaisesta viestinnästä :) Isovanhemmat on lapsille tosi rakkaat. Kyllä soisin enemmänkin aikaa lapsille ja isovanhemmille viettää yhdessä - kohtahan nuo kersat on teinejä ja tuleekohan sitten vaihe, että ei kiinnosta enää kyläillä missään mummolassa? Toivottavasti kiinnostaa :)

    Mukavaa päivää teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Nuo videopuhelut ja yhteydenpidon helppous on kyllä huippua. En itse muista lapsuudesta että olisi tullut kovin soiteltua mummille ja ukille, vaikka välimatkaa olikin. Se harmittaa kyllä.. Minusta on ihanaa kun työteinit käy välillä huvin vuoksi mummon luona kylässä - se on jotain sellaista, mitä tahtoisin omienkin lapsien tekevän isompina..

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.