Kun näin jälkikäteen katson viime talvea ja pohdin sitä, miksi yövuorot tuntuivat niin raskailta, nousee yhdeksi merkittäväksi tekijäksi yksinäisyys. Olin töissä yöt yksin hereillä ja vaikka ajoittain seurana oli sentään somen kautta muita yötyöläisiä, kokonaisuudessaan työ oli aika yksinäistä. Kun vielä vietin vapaa päiviäni yksin kotona telkkaria tuijottaen, kun tytöt olivat hoidossa ja kaikki ystävät töissä, niin elämäni oli aika yksinäistä - ja tämä teki talvesta kovin raskaan.
Palasin taas töihin öitä valvomaan ja voin sanoa, että olen ottanut opikseni viime vuodesta. Nyt ehkä osaan tehdä arjestani sellaista, että se olisi kaiken kaikkiaan vähemmän kuormittavaa - toivotaan parasta ainakin! Iso tekijä tulevassa talvessa tuleekin olemaan sosiaalisen elämän kehittäminen ja kenties jonkun harrastuksen keksiminen.
Keväällä kun jäin pois töistä, päätin, että otan sosiaalisella aspektilla kaiken irti tästä kesästä. Päätin tankata ystävien seuraa ja otin missioksi tutustua myös uusiin ihmisiin. Minulla on aina ollut suht laaja tuttavapiiri ja paljon ystäviä, mutta viime vuosina monet ystävyyssuhteet ovat väljähtyneet - osa välimatkan vuoksi, osa erilaisten elämäntilanteiden kautta ja osa vähän muuten vaan. Olen harmitellut monen ystävyyden väljähtymistä, koska kaikki ystäväni ovat ihan huipputyyppejä - sellaisia, joita tahtoisin pitää elämässäni mukana. Onneksi vuosien varrella on myös tullut elämään uusia huipputyyppejä, joiden kanssa jakaa arkea - ei sillä, että se vähentäisi ikävää vanhoja ystäviä kohtaan.
No, mutta tämä kesä. Tämä kesä on ollut täynnä ystäviä. Olen rohkeasti ottanut kontaktia ihan tuntemattomiin ja tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin. Olen ottanut kontaktia vanhoihin ystäviin, joiden kanssa suhde on jostain syystä jäänyt paitsioon ja ollaan löydetty toisemme uudestaan. Olen pitänyt huolta olemassaolevista, tärkeistä ystävyyssuhteista ja ollaan tehty paljon kaikenmoisia kesäretkiä ystävien kanssa.
Näin aikuisiällä uusien ystävien löytäminen on jotenkin aika hankalaa, jos ne ei tule luontevasti esim. opiskelujen kautta. Itse en esimerkiksi harrasta mitään sellaista, mitä kautta voisin saada ystäviä. Töiden kautta olen itse saanut myös ystäviä, mutta heitäkin oikeastaan tapaa vaan töissä arjen pyörteissä. Leikkipuistossa saa sosiaalisia kontakteja, mutta ystävyydeksi asti niiden kehittäminen vaatii aika paljon. Some -maailmasta olen saanut ystäviä, kun on rohkeasti ottanut yhteyttä, mutta aina sekään ei natsaa.
Yksi ehdottomasti parhaita asioita kaksosuudessa onkin minusta se, että heillä tulee aina olemaan paras ystävä rinnallaan jakamassa elämän ilot ja surut.
Mutta kertokaapa, miten te olette aikuisiällä löytäneet ystäviä?
Itse tutustuin aikuisiällä kun sain 1.lapseni niin vähän sen varjolla paikassa missä kotona lastensa kanssa olevat vanhemmat saattoivat käydä,siellä kahteen uusimmista ystävistäni. Toiseen ystävyys on tosin jo katkennut tämän paljastuttua varsin kierohkoksi. En vain halunnut hänen kaltaista hyväksikäyttäjää pitää ystävänäni. Aika ajoin tunsin sen lapsuudesta tutun tunteen kun joku piti sinua selkeästi "varakaverinaan" jos ei muita ollut niin kelpasit silloin hänelle seuraksi.
VastaaPoistaToinen ystävistäni on muutoin kiireinen palattuaan takaisin työelämään. Käymme toisinaan lenkillä mutta harvemmin.
Kesällä kävimme vain 2x pyörälenkillä. Ei ole tiuhaa yhteydenpito ollut.
Olen todennut että vahvimmat ja kauaskantoisimmat ystävyys auhteet taitavat todella olla ne jotka soömitaan alaluokilla-mikäli ne vain kestävät kouluiän niin kestää ne myös loppuiän. Valitettavasti..
Se on kyllä tosi, että vahvimmat suhteet luodaan jo lapsena. Aikuisiällä arjen kiireiden ja perhe-elämän lomassa on jokseenkin hankalaa luoda uusia ihmissuhteita. Täytyy jaksaa yrittää :)
PoistaLasten kanssa perhekerhoissa, monikkokerhossa ja leikkipuistoissa käydessä solmin muutamia suhteita, joita voisi ainakin melkein ystävyys suhteiksi luonnehtia, mutta valitettavasti lasten kasvettua ja aloitettua koulun nuo suhteet ovat miltei katkenneet.
VastaaPoistaOlen ollut samassa työpaikassa kymmenisen vuotta ja sieltä olen saanut yhden läheisen ystävän, toisen, jonka kanssa emme ihan niin läheisiä ole ja vielä neljä muuta, joiden kanssa on ihanaa tehdä töitä ja siinä lomassa jakaa ajatuksia.
Onneksi aviomiehelläni on ihana sisko, joka on nykyään ystäväni.
Ne kaikista läheisimmät ovat kyllä sieltä lapsuudesta ja yksi opiskeluvuosilta.
Monikkokerho kuulostaa kivalta! Harmi, ettei ole tullut sellaista vastaan täällä meillä päin. ON aina ihanaa, kun töissä on myös ystäviä, kun siellä viettää niin paljon arjessa aikaa kuitenkin :)
PoistaNeuvola järkkäsi lasten synnyttyä muutaman tapaamisen saman alueen tuoreille äidille. Tuolla porukalla tavataan vieläkin säännöllisesti. Menin myös vastaavaan toiseen porukkaan mukaan vanhan ystävän "siivellä". Myös Momzie -sovelluksen kautta olen löytänyt äitikaverin.
VastaaPoistaYleensä olen aika arka tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta tytön vauvavuotena olen ollut sosiaalisesti superaktiivinen. Käydään usein muskarissa ja perhekerhoissa, joten yksinäisyys ei ole päässyt vaivaamaan. :)
Ihanaa toimintaa neuvolan puolelta! Harmi, ettei meillä ollut tuollaista - tai ainakaan se ei minua tavoittanut. Momzien latasin itsekin, mutta se ei ole kovin aktiivisesti meidän alueella toiminut :(
PoistaVähän vaikeasti. Välillä on ollut aikoja, ettei samalla paikkakunnalla ole ollut juurikaan oman miehen lisäksi sosiaalisia kontakteja (ollaan muutettu jonkun verran), ainakaan syvempiä sellaisia. Nyt toki on vähän helpompaa luoda kontakteja lapsen kautta, mutta tosiaan kuten sanoit, kestää aikaa, että ne syventyvät.
VastaaPoistaMuuttaminen on kyllä hankala yhtälö ihmissuhteiden kannalta. Minä huojennuin kun päätettiinkin toistaiseksi jäädä nykyiseen kotiin - ei siis tarvitse rakentaa uusia sosiaalisia ympäristöjä toistaiseksi. Onneksi lasten kautta saa uusia kontakteja - ehkä löytyy sullekin uusia mammakavereita kun vauva syntyy :)
PoistaHyvä kirjoitus! Olen aina pitänyt super-tärkeänä ylläpitää ystävyyssuhteita. Ihan siis siihen pisteeseen, että me oikeasti mietimme isi-ihmisen kanssa joka viikko ketä pitäisi sillä viikolla nähdä ja yritetämme pysyä sosialisena vaikka arki joskus väsyttäisikin. Vaikka vaalimme vanhoja ystävyysuhteita viimeiseen asti on toki aikuisiälläkin löytynyt uusia ystäviä. Viime vuosina meidän ystäväpiiriin on liittynyt mm. yksi perhe jonka tapasimme lasten päivähoidon kautta. Ne ovat tyyppejä kenen kanssa heti alkuun tuntui, että olisimme tunteneet koko ikämme. Toisaalta meidän isi-ihminen kävi hetki sitten vielä koulua ja sitä kautta on myös löytynyt yksi meille hyvin läheiseksi tullut pariskunta. Eli kai niitä uusia ystäviä löytyy vähän sattumalta eri paikoista.<3
VastaaPoistaKiitos :) Ja olen samaa mieltä! On tosi tärkeää ylläpitää suhteita - välillä se vaan tuntuu unohtuvat arjen pyörteissä ja varsinkin kun suurin osa ystävistä asuu muilla paikkakunnilla. Meillä asiaa hankaloittaa myös se, että on minun ystävät ja miehen ystävät - joitain yhteisiäkin, mutta vähemmän.
Poista